Täällä ollaan vaikka hiljaista onkin

En ole jaksanut uhrata ajatuksia päivittämiselle. Täällä ollaan ja hyvin voidaan :)

Ihana ihana kevät!

Ei loskaa, ei räntää! Hurraa! Ihana kevät on alkanut, eli se osa kun lumi on sulanut, mutta on vielä vähän vilpoisaa ja vihreää alkaa vasta pukkaamaan vähän sieltä täältä. Joka päivä voi tehdä havaintoja jostain uudesta. Vappu vietettiin Kuopiossa jossa kevät oli paljon Helsinkiä jäljessä. Oli ihanaa palata kotiin ja huomata kotikoivussa pienet vihreät lehden alut. Kesä on tulossa.

Vuosi on hujahtanut ihan silmänräpäyksessä. Bea täyttää toukokuun 26. päivä vuoden! Pentujen syntymäpäivänä olin itse töissä, mutta aina kun vain oli mahdollista, kävin facebookissa tarkistamassa joko synnytys oli alkanut ja mikä tilanne siellä oli. Kasvattaja Marianne päivitteli sinne sitä mukaan kun pentuja putkahti ja seurasin tilanneta meilkein reaaliajassa. Silloisen tiedon mukaan vain yksi tyttö syntyi ja valmistelin itseni jo siihen uutiseen, ettei meille liikene sitä ainokaista narttua vaan toisin kävi. Tyttö tuli meille ja loppujen lopuksihan niitä olikin kaksi ja kummatkin päätyivät Suomeen! Bean sisko Coco asuu Kiuruvedellä ja ollaankin jo kertaalleen treffattu heitä meidän Kuopio-visiitin aikana. Ensi helatorstaina toivon mukaan ehditään nähdä vuorostaan täällä Helsingin päässä kun Coco tulee Tuomarinkylän näyttelyihin.

Bean kanssa jatketaan agryn penturyhmässä agilityn alkeita. Se oppii tosi nopeasti ja omakin innostus vaan kasvaa sen myötä kun on oikeasti innokas ja tekevä koira kaverina. Ei pahalla Mallaa kohtaan, se oli paras mahdollinen ensikoira, muttei koskaan kovin kiihkeästi innostuva. Viimeksi aloiteltiin keinun paukutusta ja puomin alastulon kontaktin opettamista. Vähän treenailtiin muitakin juttuja, mutta nuo nyt uusina. Ensi syksynä olisi tarkoitus tutkituttaa koira, jotta tietää paremmin uskaltaako agilityhaaveita elätellä. Toivottavasti olisi, sillä Bea ja minä molemmat nautitaan yhdessä puuhaamisesta aksan parissa. Lisäksi ollaan toukokuun ajan tokon alkeiskurssilla Kompassilla. En tiedä onko toko meidän laji, itse en pilkuntarkasta hiomisesta niin perusta, mutta toisaalta jos se tuntuu sujuvan, miksei. Paimennuskorttikin saapui vihdoin ja viimein ja käytiin toinen kerta paimennusta kokeilemassa, lähinnä ihan samoja juttuja kuin ekallakin kerralla. Vähän keskittyneemmän oloinen Bea oli, katsotaan mitä kolmas kerta tuo tullessaan. Pitää muistaa varata se. 

Arkitottelevaisuudessa meillä riittää vielä harjoiteltavaa. Vetäminen on aikamoista edelleen ja jonkin verran on yksin ollessa möykkäämistä ilmennyt. Molempien kanssa ehkä nyt vähän edistystä, joten pitänee olla tyytyväinen siihen ja jatkaa harjoittelua. Möykkäämiseen ehkä auttaa sekin, että toivottavasti muutetaan tämän vuoden aikana (ehkäpä jo kesällä) uuteen kotiin rivariin, paritaloon tai omakotitaloon. Oma piha olisi koirille ihana lisä, enkä väitä ettenkö itse haluaisi grillailu paikkaa (niin ruokaa kuin auringossa omaa kroppaa). Enemmän rauhaakin haluaisin, vaikka meillä  rauhallinen taloyhtiö ja rappu onkin. Oma sauna ja enemmän tilaa tulevaisuuden varalle on myös tavoitteena. Katsotaan milloin nappaa ja milloin tämä nykyinen saataisiin markkinoille ja myytyä.

Loppukevennyksenä pari hullunkurista kaappausta leikeistä...

Murkun kanssa oleilua

Terveisiä hiekan täyttämästä kämpästä ja koirahärdellistä. Bea viettää murkkuaikaa ja on mieletön hössö. Ihana, raivostuttava, hellyyttävä ja monia muita adjektiivejä riippuen päivänajasta. Käytöstavoissa olisi vähän hiomista, ehkä vähän jäi käytöskoulu liian vähäiselle ennen murkkuaikaa, mutta toisaalta kyllä tässä ehtii vielä yhdessä treenata monia asioita. Joskus nolottaa remmissä tempova Bea, kun tuntuu että silloin ei taluta koiraa vaan yhtä isoa energiapalloa. Kotiinpäin tullessa energiapallo on muuttunut jälleen koiraksi ja malttiakin on himpun enemmän. Pitääkin panostaa opettamaan ja palkkaamaan silloin eikä turhaan vaatia liikoja silloin kun tuloksia tuskin saa.

Ollaan päästy Bean kanssa pitkästä aikaa taas pentuagilityyn. 45:ssä minuutissa ei niin paljoa ehdi, mutta putkeen Bea sujahtaa jo mielellään. Viimeksi aloiteltiin matalalla puomilla kontaktin kosketusta. Kesäkaudella päästään pikkuhiljaa sitten opettelemaan enempi, mutta varovaisesti kroppaa säästäen. 5:n kerran paimennuskorttiakin odottelen napsahtamaan postiluukusta niin päästään lampaitakin ajamaan. Kertaalleen käytiin sitä jo tuossa yli kuukausi sitten kokeilemassa, mukavasti meni, vaikkei Bea ehkä vielä ns. syttynyt lampaisiin tai tajunnut täysin mistä on kyse. Katsellaan mitä siitä tulee ja yritän saada kuvaajan sinne matkaan niin saisi todistusaineistoa tänne blogin puolelle.

Hömpöttämistä, leikkitreffit ja loskaa

Taas on Mallan kanssa käyty hömpöttämässä agilityä parina viikkona putkeen. En sitä varsinaisesti agilityksi tai harrastamiseksikaan nyt kutsuisi, kun työt ja muut menot haittavaat niin usein meidän vuorolle osallistumista. Ja onhan Mallallakin ikää mittarissa jo seitsemän vuotta... Alunperin olin ajattellut, että jos nyt edes mölleistä päästäisiin ykkösiin ennen kuin lopetetaan Mallan osalta hyppeleminen, mutta en tiedä päästäänkö sinnekään asti. Tekniikoiden harjoitteleminen on Mallalle niin tylsää, ettei se intoudu juuri edes kunnolla juoksemaan ja itse kimitän kuin hullu yrittäessäni innostaa sitä ja tepastelen miniaskelilla etten juoksisi liian nopeasti. Tärkeintä on se, että meillä on yhteinen aika jolloin tehdään jotain ilman pentua. Ja onhan meillä mukavaa, etenkin kun suoritetaan rataa. Silloin saadaan ihan ok vauhtikin aikaiseksi, kun Mallakin intoutuu. Harmi vaan, että kepit ja muut vaativammat esteet vaatisivat sitä hinkkaamistakin, joka taas hyydyttää Malla-makkaran. Lisäksi se, ettei meillä ole juuri ollut aikaa käydä itsekseen treenaamassa kostautuu sillä, ettei juurikaan kehitytä hömpöttelyssä. 

Bean kanssa toivonmukaan päästäisiin treenaamaan vähän enemmän tosissaan. Tosin sitten joudun varmaan opettelemaan monta asiaa uudestaan ja tekemään kaiken vähän paremmin. Kunhan olisi terve koira jonka kanssa harrastaa, mutta sitä tietoa joutuu vielä odottelemaan. Toistaiseksi ollaan käyty Bean kanssa pentuagilityssä (talviaikaan ollut siinäkin pitkä tauko nyt) vähän kokeilemassa putkea, tolpan kiertämistä ja muuta pientä. Ei hyppyjä tai keppejä tai muutakaan kropalle vahingollista. Kotona harjoitellaan vetämättäolemista, muiden koirien ohittamista ja yleistä käytöstä. Vetämisen kanssa välillä tuntuu tulevan edistystä ja välillä taas ei koiraneidillä ole keskittymiskykyä lainkaan ja sitten mennään henkitorvi lintassa. Kamalaa. Jospa sinnikkyydellä asian saisi korjattua. Muuten olen haaveillut paimentamisen kokeilusta ja tarkoitus olisi mennä Primal Sense Farmille kunhan saisin aikaiseksi varattua ajan... 

Ennen Bean tuloa käytiin pk-seudulla asuvan Pian luona tutustumassa Taraan, Momoon ja Pätkikseen. Silloin kyseltiin liuta briardikysymyksiä ja rapsuteltiin Pätkistä haaveillen omasta pennusta. Tänään sitten tavattiin Bean kanssa Pia ja Pätkis Talissa. Hihnakäytöksestä ei ollut mitään tietoa kun Pätkis oli niiiiiin kiinnostava. Jäätä, loskaa ja muita koiranulkoiluttajia väistellen onnistuttiin kuitenkin päästämään koirat leikkimäänkin pariksi hetkeksi, kun alkoi näyttää sille, että Pätkiskin Bean hyväksyisi. Tosi kivasti ne leikkivät keskenään, ekalla kierroksella mentiin lähinnä karvarallia ja toisella kiekalla otettiin painimatsia. Pialle kiitos kuvista ja lenkki/leikkiseuran tarjoamisesta!

Jääkävelyllä Jetin kanssa

Kuopiossa vierailemassa vanhempieni luona. Hermoja vähän kiristää näin intensiivinen yhdessäasuminen, mutta vajaan kahden tunnin kävely Kallaveden jätyneellä pinnalla tuuletti mukavasti aivoja ja nipisti nenää ja poskia. Pakkasta päivällä oli noin -13C ja kaunis auringonpaiste. Bea näyttää enemmän lumimiehelle kuin briardille tällä hetkellä ja sopii maisemaan hyvin. Uuden vuoden yli koirat olivat taas täällä hoidossa ja sinä aikana Bea sai silmätulehduksen. Äiti päätti sitten omin toimin nappasta saksilla otsatukkaa pois silmää häiritsemästä (hyvä ajatus takana,  mutta ilman lupaa toteutettu karmiva kampaus taas ikävämpi juttu) ja nyt on ruma töyhtö otsalla. Toivotaan että kasvaisi pian takaisin niin saisi pikkuisen ponihännän ja koiran taas kauniimmaksi.

Syksyn kuulumisia lyhyesti

Ajattelin, että häiden jälkeen kiire helpottaisi... väärin. Nyt ei enää ole aivan järkyttävät stressikierrokset, mutta hoppua ja menoa riittää joka viikolle. Harvassa on täysin vapaat viikonloput ilman mitään sovittua ohjelmaa.

Koirat kävivät lomailemassa Kuopiossa isän kanssa kun minä ja Markus matkattiin Islantiin. Olivat ravanneet ahkerasti pihalla ja nauttineet olostaan ja me puolestamme nautimme matkasta ja pienestä koiravapaasta. Kamala ikävä niitä kyllä ehti tulla!

Töiden takia Mallan agilityssä on vähän väliä taukoa, viime sunnuntaina oltiin taas parin viikon tauon jälkeen. Ihan kivasti meni, Mallamaiseen tapaan. Vihdoin ja viimein olen saanut aikaiseksi varattua Mallalle kunnon tsekkauksen eläinlääkäriin. Mitään ei siis ole ollut vialla, mutta kun ikää alkaa tulemaan haluan tarkistuttaa sen ja sitten voidaan hyvillä mielin jatkaa vielä hömppäilyä.

Bean kanssa tosiaan haudattiin nyt sitten se hakuilu, ainakin toistaiseksi. Paremmalla ajalla siihen ehkä palaan. Ollaan käyty Bean kanssa pentuagilityssä, yhtä säännöllisen epäsäännöllisesti kuin Mallankin kanssa töiden takia... Ollaan harjoiteltu putkea, keinun pamauttamista tassulla, tolpan kiertämistä yms. Samalla tulee harjoteltua muiden koirien lähellä puuhailua, joka onkin se haastavin juttu. Bea hau hau houruaa muiden lähellä, jos ei haistamaan asti päästä. Huomion saa hetkeksi, kunnes taas toiset koirat kiinnostavat ja pitää pitää mekkalaa uudestaan. Kotona myös välillä vielä ilmoitellaan käytävän äänistä, onneksi öistä postinkantajaa ei juurikaan enää ilmoitella. Muuten pennun kanssa sujuu ihan kivasti, vähän voisin kotona ja lenkillä kouluttamista tehostaa, se siis tavoitteeksi nyt.

Koiraa nolottaa

Honeymoon koirien kanssa

Häät on vihdoin ohi. Ihana päivä oli ja koirat kumpikin tahoillaan hyvässä hoidossa. Lähettivätpä hoitajien kautta onnittelukuvatkin Facebookissa niin ettei tarvinnut huolehtia miten "lapset" pärjäävät. Minnekään häämatkalle ei karattu, vaan vietetään ihan vaan kotiaikaa ma-ke omissa oloissamme. Ihan oikea päätös, sillä maanantai ja tiistai on koirien  kanssa ulkoilun lisäksi mennyt nukkuessa stressiä ja univelkaa pois.

Bean kanssa katsellaan yhdessä Frendejä koneelta

Laitoin Bean kanssa pelastuskoiratoiminnankin jäihin kuukaudeksi, kun tuntui ettei aika sille järjestelyiden ohessa riittänyt. Nyt tuntuu kamalalta myöntää, mutta en tiedä onko sille vieläkään aikaa sittenkään. Hävettää ja nolottaa, kun niin pitkään olen raunio/haku-hommista haaveillut ja ihan mahtava treenipaikka saatiin, mutta tuntuu ettei omat resurssit nyt riitä niihin treeneihin. Yhden auton kanssa pelaaminenkin miehen kanssa on hankalaa. Ehkä teen todella typerästi luopuessani heti treenipaikasta (tuskin on hepekoon palaamista enää koskaan), mutta nyt ei ollutkaan vielä meidän aika niihin hommiin ryhtyä. Bean kanssa kaipaan enemmän peruspuuhastelua ja kontaktin saamista, vaikka jollain pentukurssilla ja Agryssä mennään sellaiseen pentujen puolentunnin agilityn alkeisiin. Muu elämä kaipaa aikaani myös. Nyt kun olen tämän mieltäkaivertaneen asiat paljastanut, niin ehkä tästä voi jatkaa uusin tuulin eteenpäin. Ja pitäisi oppia etten heti ahnehdi ihan kaikkea kerralla...

Ollaan koirien kanssa nautiskeltu syksyn luonnosta tosissaan. Kävi mahtava tuuri kun tutustuttiin sattumalta 8kk vanhaan bordecollie Sunnyyn ja sen isäntään Juhaan joka on valokuvaaja. Sovittiin Juhan kanssa kuvaussessioista ja leikkihetkestä korien kanssa. Minä sain mahtavia kuvia ja Juha saa käyttää Beaa ja Mallaa malleina niitä vastaan. Hyvä diili, meidän koirat ei mitään salaisia koiria ole ja saatiinpahan ihania kuvia!!

kuva: Juha Tuomi

kuva: Juha Tuomi

kuva: Juha Tuomi

kuva: Juha Tuomi

kuva: Juha Tuomi

Voihan hammas sentään kun on kiire!

Vauvan hampaat lähtee! Teräviä pistimiä ei jää ikävä :D

Meillä pitää niin kiirettä hääjärjestelyiden loppusuoralla (2 viikkoa h-hetkeen!) ettei blogia ehdi päivittelemään. Harrastelutkin ihan minimissä nyt. Eipä siis muuta kuin over and out!

Malla menestyy ja Bea pelastelee ja rokottautuu

Huh miten syksy onkin nyt tullut rytinällä. Ukkonen paukkuu ja sadetta piisaa. Myrskyssä on oma ihana tunnelmansa ja kun kotona ei ole ketään pauketta kammoksuvaa, niin seinien sisällä voi rauhassa nauttia ryskeestä. Kuten ennustelinkin, on kiire aivan toista luokkaa nyt, kun töitä pukkaa normaalimpaan tapaan. Kesäisin on viittomakielentulkeilla hiljaista aikaa, asiakkaatkin on lomalla, mutta kun työt ja koulut käynnistyy on taas hommaa enempi. Vaikka meidän alalla myllerystä onkin ja töiden saanti ei ihan itsestään selvyys ole... noh se ei nyt koira-asioihin liity, joten eipä siitä sen enempää.

Mallan kanssa osallistuttiin meidän agilityseuran Agility ry:n eli Agryn epiksiin maximöllien luokassa. Just ennen kesää osallistuttiin ekaa kertaa Agryn epiksiin ja silloin voitettiin Mallan kanssa, vaikka 10 virhepistettä tulikin. Koirakoita taisi silloin maximölleissä olla neljä, kun tällä kertaa osallistujia oli muistaakseni seitsemän maxia. Tultiin hienosti toiseksi 0 virheillä! Vaikka vähän tuli säädettyä, kun ratamies seisoskeli niin lähellä putken suuta ja Malla loikkikin häntä moikkaamaan. Itsekin ihan hämmästyin, kun ei ole ollenkaan Mallan tapaista. Toinen söhellys oli kömpelössä valssaamisessa, mutta ei siinä muuta kuin aikaa tuhraantunut. Kontaktit meni hyvin, jee, niitä etukäteen jännitin. 

 

Bea täytti maanantaina 12vk ja tiistaina käytiin hakemassa eka setti rokotuksia. Lääkärikeikka meni hyvin, pentu oli oma reipas itsensä ja neulanpistoakaan taisi tuskin huomata kun napsi herkkuja pöydältä. Tänään keskiviikkona käytiin meidän "mysteeriharrastuksen" toisissa treeneissä. Päästiin siis ihan sattumalta ja jollain ihmeellisellä hyvällä tuurilla treenaamaan HEPeKo:on eli Helsingin etsintä- ja pelastuskoiriin. Minua on jo useamman vuoden kiinnostanut rauniotyöskentely ja haku, niinpä päätin kokeilla kepillä jäätä. Laitoin sähköpostia menemään ja ihme ja kumma meille löytyikin treenipaikka! Olin valmistaunut siihen, että saataisiin odotella vapaata paikkaa ensi vuoteen, mutta niin siinä sitten kävi, että heti päästiin aloittamaan. 

Kuva viime viikolta 11vk iässä, kuvaajana Eeva Vaahtera.

Ekalla kerralla oltiin sisätiloissa, hylätyssä rakennuksessa treenaamassa. Ensikertalaisena sain vain seurailla menoa, ei tarvinnut maalimieheillä vielä. Bean kanssa aloiteltiin ilmavainun vahvistamista niin, että ensimmäinen maalimies juoksi sen edellä vähän matkaa karkuun ja kun Bea juoksi sen kiinni niin sai namia. Sitten maalimiehet menivät avarassa tilassa muutaman eri pilarin taakse istumaan. Me käveltiin Bean kanssa rauhassa piiloa kohti vähän sivusta. Kun Bea äkkäsi istuvan maalimiehen ja meni luokse, niin namia tuli.  

Tokalla kerralla oltiin metsässä. Vettä satoi ja tuulikin pyörteili niin, että muilla ryhmän koirilla oli haastavaa saada hajuja. Bean kanssa jatkettiin samaan tapaan, maalimiehet oli helpoissa paikoissa ja käveltiin hitaasti piiloja kohti hieman sivussa, niin että haju kantautuisi Bealle. Bea tohotteli vapaana iloisin mielin kaikkea mahdollista eikä meinannut äkätä maalimiehiä, ennen kuin mentiin ihan lähelle. Muutaman kerran se sai jotain hajuja, kun selkeästi nenä kävi, muttei vielä tajunnut mitä hajulle tekisi. Vähän ehkä sekin häiritsi, kun meitä oli niin monta ryhmäläistä kulkemassa porukassa, liikaa häiriötuoksuja siis. Kaikki maalimiehet käytiin kuitenkin loppujen lopuksi moikkaamassa ja herkut tuli napsittua. Bea aina alkuun maalimiehet huomatessaan vähän tuhisee ja saattaa jopa haukkua, vaatii maalimieheltä vähän iloista lirkuttelua, niin Bea tajuaa, että ihana ihminenhän siellä lymyilee. Nyt olisi jatkossa tarkoitus, että yritetään heti välttää, ettei puhinaa tarvitse aloittaa, vaan maalimies voi heti iloisesti kutsua Beaa, kun se on selkeästi maalimiehen kuitenkin bongannut. Kivat treenit oli, vaikka nytkin satoi lähes kokoajan. Sateenkaari ehti käväistä hetken sateettomalla taivaalla, ukkonen jyrisi kauempana ja paluumatkalla alkoi sataa kuin saavista kaatamalla. Aika vetinen olo oli. Metsästä pois ajaessa näin jättimuhkun hirven pellolla loikkimassa ja kotiin kun pääsi, sai itsensä kuivaksi ja villasukat jalkaan niin aika tyytyväinen olo kaiken kaikkiaan treeneihin, hirvibongailuihin ja oloon.

Tulikohan tästä looginen teksti? Ajatukset alkaa olemaan jo untenmailla. zZZzZZ

Bea maanantaina 11vk ja arki alkaa pyörimään

Helsingissä ollaan hikoiltu vielä helteitä, vaikka pikkuhiljaa alkaa pahin paahde hellittämään. Olin saikulla vielä viime perjantaihin asti ja aika paljon kotona koirien kanssa. Käväisin kuitenkin työpaikalla torstaina parin tunnin rennossa "palaverissa" ja Malla ja Bea lähtivät matkaan. Työkaverit sai rapsutella koiria ja esimiehen kertoessa syksyn uusista tuulista keskeytti Bea välillä jutun maistelemalla hänen varpaitaan. Onni on rento työpaikka! Yleensä koiria en pysty töissä pitämään kun teen liikkuvaa duunia, mutta silloin kun käyn toimistolla piipahtamassa on Malla usein mukana ollut. Katsotaan onko kaksi koiraa tervetullut myöhemmin kun Beasta kasvaa iso karvainen kasa. 

Bean kanssa ollaan käyty kertaalleen pentutreffeillä, jotka sovittiin Facebookin Pääkaupunkuseudun pentutreffit-ryhmän kautta. Kivaa oli, vaikka olin itse jotenkin ihan sekaisin ja sählätuulella aamulla enkä meinannut ehtiä ajoissa paikalle tai löytää sovittua kenttää.

Muuten ollaan vierailtu jo muutamaan otteeseen Haltialassa vähän ulkoilemassa ja koiria uittamassa. Mallan kanssa käytiin siellä kertaalleen ilman Beaa treffaamassa yhtä vanhaa koirapuistotuttua aussieta. Oli kiva päästä sen kanssa ihan vaan kahdestaan ulkoilemaan ja Mallakin nautti kun sai kirmata kaverin kanssa ilman riippakivipentua. Toisaalta Haltialan pelloilla on Malla heltynyt Bean kanssa leikkimään ja niiden juoksentelua on ollut ihana katsoa. Kyllä niistä vielä kaverit saadaan!

Bea pinkaisi veteen Mallan perässä ja tajusi vasta kastuttuan että on vedessä

Pikku rimpula

Käytiin ihmettelemässä lampaita!

Lampaita kiinnosti pikkuinen pentu yhtä paljon kuin pentua lampaat

Yksi kuva kauniista Mallasta ihan vain tasapuolisuuden nimissä!

Tänään Bea sai matolääkkeen ruoan mukana. Ekat rokotukset häämöttää jo lähitulevaisuudessa. Meillä alkaa myös jännittävät hetket, kun aloitellaan Bean kanssa uusi harrastus. Enpä paljastakaan siitä vielä enempää, vaan vasta sitten kun eka kerta on käyty! Muuten huomisesta lähtien aletaan viettämään karua arkea... Työt alkaa taas asettumaan syyskauden uomiin ja päivät on pidempiä ja säännöllisempiä kuin kesällä. Huomenna on lähtö kotoa 7.30, joten ajoissa ylös! Markus onneksi lähtee vähän myöhemmin töihin niin pissatukset voi vielä käyttää vähän myöhemmin uudestaan eikä yksinoloa tule ihan niin paljoa. Hyvin on Bea Mallan kanssa kotona kuitenkin pärjäillyt, ihan yksin jätettäessä itkee enempi. Vaikka kesä on mahtavaa aikaa on syksyssä oma tunnelmansa ja raikkaat kuivat syyssäät on ihania. Noh vielä on elokuuta jäljellä, fiilistellään sitten syksyä vielä enemmän kun se virallisesti alkaa.

Kuopiolife koirien kanssa

Onneksi tultiin Kuopioon. On niin kuumaa, että viilentävä ilmanlämpöpumppu on helpotus yöuniin minulle ja koirille. Järvi vieressä ei sekään ole yhtään hassumpi juttu, kun vesi on reilu 25 astetta. Ainut miinus on oma puolikuntoisuus. Kurkku on kipeä ja ääni katoilee päivän aikana ja kähisee ja köhisee. Iloisella, pirteällä äänellä pennun kutsuminen ei tee äänihuulille hyvää.

Tässä mä olen kun kutsuit

Kun itse olen vähän sairastanut ovat vanhempani toimittaneet "isovanhempien" virkaa ja olleet hoitoapuna. Bealla riittää tekemistä pihapiirin tutkimisessa ja pallojen retuuttamisessa.  Aloitettiinpa naksutinkoulutuskin Bean kanssa. Mallan kanssa aikanaan naksua yritettiin, mutta homma tyssäsi siihen, että Mallan mielestä ilmaiseksi herkkujen saaminen ja omituisen naksahduksen kuuleminen samaan aikaan oli liian epäilyttävää. Sen seurauksena Malla ei suostunut pariin viikkoon ottamaan herkkuja kädestä. Bea taas on niin ahne ja reipas tyttö ettei ollut naksahduksista moksiskaan. Olen nyt naksutellut istumsiesta ja luoksetulosta. Naksukoulutus on itsellenikin siis uudempi juttu, vain teoriassa tuttu. Katsotaan siis mitä tästä tulee.

Bea on ihan hirmuisen rohkea. Ristiriitaista miten se toisaalta hakeutuu jalkoihin ja viereen, mutta kuitenkin lähtee pihapiirissä kauas yksin seikkailemaan ja saattaa kiertää aivan toiselle puolelle taloa. Se on myös omaksunut makuuhuoneen rauhoittumispaikaksi, jonne se itse yksi päivä seikkaili toiselta puolen taloa nukkumaan, kun alkoi väsyttää. Vähän hirvitti, koska portaita en sen halua vielä kulkevan.

reporankana

Sisäsiisteys on hyvällä mallilla kun ulos pääsee niin helposti. Bea menee itse ulos tarpeilleen aina kun vaan ehtii. Pariin yöhön se ei ole käynyt sanomalehdillä ollenkaan vaan aamulla kun herätään ennen kuutta, kiikutan sen suoraan sylissä ulos, jonne pisut tulee. Sitten yleensä voidaan hetki ihmetellä ulkona ja mennä vielä jatkamaan vähän unia.

Mallan ja Bean välinen tilanne on aika ennallaan. Bea ei täällä pääse niin paljon Mallaa härkkimään joten sen puolesta Mallalla mukavampi tilanne. Toisaalta taas Malla on hieman apean oloinen siitä, että Bea saa paljon minulta huomiota, vaikka olenkin yrittänyt sitäkin huomioida. Harmikseni huomisen agitreenit a.k.a laatuaika yhdessä Mallan kanssa, jää nyt taas väliin, koska olen kipeänä enkä lähdekään vielä ajamaan takaisin kohti kotia Helsinkiin. Vaikka Mallaa pentu vielä vähän harmittaakin, vaikuttaa se kuitenkin huolehtivan siitä vaihkaisesti nukkumalla lähellä, leikkimällä yhdessä pallon kanssa ja vilkuilemalla välillä pysyykö penska perässä. Loppuun vähän kuvia pihatoiminnasta!

Bean ekat viikot

Oli tarkoitus kirjoittaa Bean ekasta viikosta jo ajat sitten... jotain kuitenkin tapahtui ja aika hurahti niin, että nyt mennään toista viikkoa. Eihän aikaa sinänsä ole vielä juurikaan kulunut, mutta toisaalta tuntuu, että Bea on ollut meillä jo pitkään.

Vilkkaasta pennusta on helpompi napata videokuvaa kuin hyviä still-kuvia, joten tähän juttuun linkittelen lähinnä tunnelmia videoiden muodossa. Itse kovassa briardikoirakuumeessa googlettelin kaikki mahdolliset briardivideot, joten ehkä näistäkin on jotain iloa joskus jollekin. 

Bea on tullut keskelle kuuminta kesää ja ekan viikon aikana piti pitää huolta siitä, ettei koirat ja omistajat paistu elävältä. Kotona kerrostalokämpän ylimmässä kerroksessa lämpötila alkoi olemaan tuskainen. Suunnattiin muutaman päivänä rannalle ottamaan päikkäreitä ja uimaan. Joka vuosi etsiskelen uusia hyviä, rauhallisia ja levävapaita koiranuittopaikkoja. Pitänee joku kerta kirjoittaa tänne lista kaikista paikoista, niin ehkä ne seuraavana vuonna itse muistaisikin. 

Pennun kanssa arki on aikaisin aamulla heräämistä, ulos tarpeille kuskaamista. Tulee ylimääräistä porrastreeniä kun kiikutan pentua ylös alas aina kun jaksan. Nyt toisella viikolla pakenin koirien kanssa Kuopioon vanhempieni kakkoskotiin nauttimaan kesästä. Täällä saadaan olla pihalla kaiket päivät, pulahtaa järveen kun huvittaa ja pitkittää lomaa vielä hetken, vaikka nämä arkipäivät omasta pussista meneekin. Rahaa ehtii tehdä myöhemminkin.

Bea on ehtinyt jo aloittaa sosiaalistumisen. Ollaan otettu sitä mukaan joka paikkaan ja siitä on kehkeytynyt varsin hyvä autossa matkustaja. Tuttuja koiria ollaan tavattu jo ja Markuksen veljen ja hänen avovaimonsa kiinanharjakoira-Lennistä Bea sai hyvän leikkikaverin. Mallan ja Bean yhteiselo sujuu melko hyvin. Mallaa toisinaan ahdistaa kun pikkuriiviö on kokoajan kimpussa, mutta se on niin kiltti, että lähinnä vaihtaa paikkaa kun kuormitus menee yli. Noin viikon jälkeen Malla leikki Bean kanssa ensikertaa.

Sen jälkeen samanlaista könypaininia ei olekkaan ollut, mutta täällä Kuopiossa ne ovat leikkineet pihalla jahtausleikkiä, jossa Malla juoksee lelu suussa ja Bea pinkoo perässä. Hyvät kaverit niistä vielä tulee ja luulisin Mallankin rohkaistuvan Beaa komentamaan kun se ei enää ihan pikkuvauva ole. Bea hakeutuu paljon Mallan seuraan ja kaipaa sitä, jos Mallaa ei näkyvissä ole. Yksin jättäminen silloin kun ne ovat kahdestaan on helppoa, mutta pitäisi jossain vaiheessa alkaa harjoittelemaan sitäkin, että Bea jää ihan yksin. Malla saattaa myöhemmin toisinaan tulla vanhempieni kanssa tänne Kuopioon, jolloin Bean pitäisi pystyä jäämään kotiin työpäivien ajaksi ihan itsekseenkin. Katsotaan mitä siitä tulee.

Heinäkuussa ei Mallan kanssa paljoa ageiltu kun oli omia kiireitä ja lomailua. Viime viikolla oltiin pitkästä aikaa vähän treenailemassa. Kuumaa oli, sitten iski sade ja sitten taas kuumaa. Malla oli melko lötkönä, mutta tulipahan tehtyä jotain ihan kahdestaan niin saatiin vähän laatuaikaa ilman pentua. Ensi tiistaina mennään taas ja yritetään siitä päästä treenailurytmiin takaisin. Kentän avaimetkin pitäisi minun käydä jossain vaiheessa hakemassa, niin pääsisi omatoimitreenailemana ongelmakohtia. Elokuun lopulla Agry järjestää kolmena viikkona seuran sisäiset epikset, joista ainakin osaan ajattelin mennä Mallan kanssa mölleilemään. Suomen briard ry järjestää syyskuunlopulla agilitypäivän johon osallistutaan Mallan kanssa jos mahdutaan ei-briard parivaljakkona mukaan ja Bean kanssa, jos jotakin pentujen alkeishömppää on. Selvittelen parhaillani myös sitä, josko päästäisiin Bean kanssa HePeKoon mukaan. Pelastuskoiratoiminta on pitkään ollut haaveeni ja Bean kanssa se voisi mahdollisesti toteutua JOS saataisiin treenipaikka. Yrittänyttä ei laiteta, liityn jäseneksi, talkoilen ja toivon parasta!

Bea ja Malla lähimetsässä

Malla kanervissa