Hömpöttämistä, leikkitreffit ja loskaa

Taas on Mallan kanssa käyty hömpöttämässä agilityä parina viikkona putkeen. En sitä varsinaisesti agilityksi tai harrastamiseksikaan nyt kutsuisi, kun työt ja muut menot haittavaat niin usein meidän vuorolle osallistumista. Ja onhan Mallallakin ikää mittarissa jo seitsemän vuotta... Alunperin olin ajattellut, että jos nyt edes mölleistä päästäisiin ykkösiin ennen kuin lopetetaan Mallan osalta hyppeleminen, mutta en tiedä päästäänkö sinnekään asti. Tekniikoiden harjoitteleminen on Mallalle niin tylsää, ettei se intoudu juuri edes kunnolla juoksemaan ja itse kimitän kuin hullu yrittäessäni innostaa sitä ja tepastelen miniaskelilla etten juoksisi liian nopeasti. Tärkeintä on se, että meillä on yhteinen aika jolloin tehdään jotain ilman pentua. Ja onhan meillä mukavaa, etenkin kun suoritetaan rataa. Silloin saadaan ihan ok vauhtikin aikaiseksi, kun Mallakin intoutuu. Harmi vaan, että kepit ja muut vaativammat esteet vaatisivat sitä hinkkaamistakin, joka taas hyydyttää Malla-makkaran. Lisäksi se, ettei meillä ole juuri ollut aikaa käydä itsekseen treenaamassa kostautuu sillä, ettei juurikaan kehitytä hömpöttelyssä. 

Bean kanssa toivonmukaan päästäisiin treenaamaan vähän enemmän tosissaan. Tosin sitten joudun varmaan opettelemaan monta asiaa uudestaan ja tekemään kaiken vähän paremmin. Kunhan olisi terve koira jonka kanssa harrastaa, mutta sitä tietoa joutuu vielä odottelemaan. Toistaiseksi ollaan käyty Bean kanssa pentuagilityssä (talviaikaan ollut siinäkin pitkä tauko nyt) vähän kokeilemassa putkea, tolpan kiertämistä ja muuta pientä. Ei hyppyjä tai keppejä tai muutakaan kropalle vahingollista. Kotona harjoitellaan vetämättäolemista, muiden koirien ohittamista ja yleistä käytöstä. Vetämisen kanssa välillä tuntuu tulevan edistystä ja välillä taas ei koiraneidillä ole keskittymiskykyä lainkaan ja sitten mennään henkitorvi lintassa. Kamalaa. Jospa sinnikkyydellä asian saisi korjattua. Muuten olen haaveillut paimentamisen kokeilusta ja tarkoitus olisi mennä Primal Sense Farmille kunhan saisin aikaiseksi varattua ajan... 

Ennen Bean tuloa käytiin pk-seudulla asuvan Pian luona tutustumassa Taraan, Momoon ja Pätkikseen. Silloin kyseltiin liuta briardikysymyksiä ja rapsuteltiin Pätkistä haaveillen omasta pennusta. Tänään sitten tavattiin Bean kanssa Pia ja Pätkis Talissa. Hihnakäytöksestä ei ollut mitään tietoa kun Pätkis oli niiiiiin kiinnostava. Jäätä, loskaa ja muita koiranulkoiluttajia väistellen onnistuttiin kuitenkin päästämään koirat leikkimäänkin pariksi hetkeksi, kun alkoi näyttää sille, että Pätkiskin Bean hyväksyisi. Tosi kivasti ne leikkivät keskenään, ekalla kierroksella mentiin lähinnä karvarallia ja toisella kiekalla otettiin painimatsia. Pialle kiitos kuvista ja lenkki/leikkiseuran tarjoamisesta!

Jääkävelyllä Jetin kanssa

Kuopiossa vierailemassa vanhempieni luona. Hermoja vähän kiristää näin intensiivinen yhdessäasuminen, mutta vajaan kahden tunnin kävely Kallaveden jätyneellä pinnalla tuuletti mukavasti aivoja ja nipisti nenää ja poskia. Pakkasta päivällä oli noin -13C ja kaunis auringonpaiste. Bea näyttää enemmän lumimiehelle kuin briardille tällä hetkellä ja sopii maisemaan hyvin. Uuden vuoden yli koirat olivat taas täällä hoidossa ja sinä aikana Bea sai silmätulehduksen. Äiti päätti sitten omin toimin nappasta saksilla otsatukkaa pois silmää häiritsemästä (hyvä ajatus takana,  mutta ilman lupaa toteutettu karmiva kampaus taas ikävämpi juttu) ja nyt on ruma töyhtö otsalla. Toivotaan että kasvaisi pian takaisin niin saisi pikkuisen ponihännän ja koiran taas kauniimmaksi.

Syksyn kuulumisia lyhyesti

Ajattelin, että häiden jälkeen kiire helpottaisi... väärin. Nyt ei enää ole aivan järkyttävät stressikierrokset, mutta hoppua ja menoa riittää joka viikolle. Harvassa on täysin vapaat viikonloput ilman mitään sovittua ohjelmaa.

Koirat kävivät lomailemassa Kuopiossa isän kanssa kun minä ja Markus matkattiin Islantiin. Olivat ravanneet ahkerasti pihalla ja nauttineet olostaan ja me puolestamme nautimme matkasta ja pienestä koiravapaasta. Kamala ikävä niitä kyllä ehti tulla!

Töiden takia Mallan agilityssä on vähän väliä taukoa, viime sunnuntaina oltiin taas parin viikon tauon jälkeen. Ihan kivasti meni, Mallamaiseen tapaan. Vihdoin ja viimein olen saanut aikaiseksi varattua Mallalle kunnon tsekkauksen eläinlääkäriin. Mitään ei siis ole ollut vialla, mutta kun ikää alkaa tulemaan haluan tarkistuttaa sen ja sitten voidaan hyvillä mielin jatkaa vielä hömppäilyä.

Bean kanssa tosiaan haudattiin nyt sitten se hakuilu, ainakin toistaiseksi. Paremmalla ajalla siihen ehkä palaan. Ollaan käyty Bean kanssa pentuagilityssä, yhtä säännöllisen epäsäännöllisesti kuin Mallankin kanssa töiden takia... Ollaan harjoiteltu putkea, keinun pamauttamista tassulla, tolpan kiertämistä yms. Samalla tulee harjoteltua muiden koirien lähellä puuhailua, joka onkin se haastavin juttu. Bea hau hau houruaa muiden lähellä, jos ei haistamaan asti päästä. Huomion saa hetkeksi, kunnes taas toiset koirat kiinnostavat ja pitää pitää mekkalaa uudestaan. Kotona myös välillä vielä ilmoitellaan käytävän äänistä, onneksi öistä postinkantajaa ei juurikaan enää ilmoitella. Muuten pennun kanssa sujuu ihan kivasti, vähän voisin kotona ja lenkillä kouluttamista tehostaa, se siis tavoitteeksi nyt.

Koiraa nolottaa

Honeymoon koirien kanssa

Häät on vihdoin ohi. Ihana päivä oli ja koirat kumpikin tahoillaan hyvässä hoidossa. Lähettivätpä hoitajien kautta onnittelukuvatkin Facebookissa niin ettei tarvinnut huolehtia miten "lapset" pärjäävät. Minnekään häämatkalle ei karattu, vaan vietetään ihan vaan kotiaikaa ma-ke omissa oloissamme. Ihan oikea päätös, sillä maanantai ja tiistai on koirien  kanssa ulkoilun lisäksi mennyt nukkuessa stressiä ja univelkaa pois.

Bean kanssa katsellaan yhdessä Frendejä koneelta

Laitoin Bean kanssa pelastuskoiratoiminnankin jäihin kuukaudeksi, kun tuntui ettei aika sille järjestelyiden ohessa riittänyt. Nyt tuntuu kamalalta myöntää, mutta en tiedä onko sille vieläkään aikaa sittenkään. Hävettää ja nolottaa, kun niin pitkään olen raunio/haku-hommista haaveillut ja ihan mahtava treenipaikka saatiin, mutta tuntuu ettei omat resurssit nyt riitä niihin treeneihin. Yhden auton kanssa pelaaminenkin miehen kanssa on hankalaa. Ehkä teen todella typerästi luopuessani heti treenipaikasta (tuskin on hepekoon palaamista enää koskaan), mutta nyt ei ollutkaan vielä meidän aika niihin hommiin ryhtyä. Bean kanssa kaipaan enemmän peruspuuhastelua ja kontaktin saamista, vaikka jollain pentukurssilla ja Agryssä mennään sellaiseen pentujen puolentunnin agilityn alkeisiin. Muu elämä kaipaa aikaani myös. Nyt kun olen tämän mieltäkaivertaneen asiat paljastanut, niin ehkä tästä voi jatkaa uusin tuulin eteenpäin. Ja pitäisi oppia etten heti ahnehdi ihan kaikkea kerralla...

Ollaan koirien kanssa nautiskeltu syksyn luonnosta tosissaan. Kävi mahtava tuuri kun tutustuttiin sattumalta 8kk vanhaan bordecollie Sunnyyn ja sen isäntään Juhaan joka on valokuvaaja. Sovittiin Juhan kanssa kuvaussessioista ja leikkihetkestä korien kanssa. Minä sain mahtavia kuvia ja Juha saa käyttää Beaa ja Mallaa malleina niitä vastaan. Hyvä diili, meidän koirat ei mitään salaisia koiria ole ja saatiinpahan ihania kuvia!!

kuva: Juha Tuomi

kuva: Juha Tuomi

kuva: Juha Tuomi

kuva: Juha Tuomi

kuva: Juha Tuomi

Voihan hammas sentään kun on kiire!

Vauvan hampaat lähtee! Teräviä pistimiä ei jää ikävä :D

Meillä pitää niin kiirettä hääjärjestelyiden loppusuoralla (2 viikkoa h-hetkeen!) ettei blogia ehdi päivittelemään. Harrastelutkin ihan minimissä nyt. Eipä siis muuta kuin over and out!

Malla menestyy ja Bea pelastelee ja rokottautuu

Huh miten syksy onkin nyt tullut rytinällä. Ukkonen paukkuu ja sadetta piisaa. Myrskyssä on oma ihana tunnelmansa ja kun kotona ei ole ketään pauketta kammoksuvaa, niin seinien sisällä voi rauhassa nauttia ryskeestä. Kuten ennustelinkin, on kiire aivan toista luokkaa nyt, kun töitä pukkaa normaalimpaan tapaan. Kesäisin on viittomakielentulkeilla hiljaista aikaa, asiakkaatkin on lomalla, mutta kun työt ja koulut käynnistyy on taas hommaa enempi. Vaikka meidän alalla myllerystä onkin ja töiden saanti ei ihan itsestään selvyys ole... noh se ei nyt koira-asioihin liity, joten eipä siitä sen enempää.

Mallan kanssa osallistuttiin meidän agilityseuran Agility ry:n eli Agryn epiksiin maximöllien luokassa. Just ennen kesää osallistuttiin ekaa kertaa Agryn epiksiin ja silloin voitettiin Mallan kanssa, vaikka 10 virhepistettä tulikin. Koirakoita taisi silloin maximölleissä olla neljä, kun tällä kertaa osallistujia oli muistaakseni seitsemän maxia. Tultiin hienosti toiseksi 0 virheillä! Vaikka vähän tuli säädettyä, kun ratamies seisoskeli niin lähellä putken suuta ja Malla loikkikin häntä moikkaamaan. Itsekin ihan hämmästyin, kun ei ole ollenkaan Mallan tapaista. Toinen söhellys oli kömpelössä valssaamisessa, mutta ei siinä muuta kuin aikaa tuhraantunut. Kontaktit meni hyvin, jee, niitä etukäteen jännitin. 

 

Bea täytti maanantaina 12vk ja tiistaina käytiin hakemassa eka setti rokotuksia. Lääkärikeikka meni hyvin, pentu oli oma reipas itsensä ja neulanpistoakaan taisi tuskin huomata kun napsi herkkuja pöydältä. Tänään keskiviikkona käytiin meidän "mysteeriharrastuksen" toisissa treeneissä. Päästiin siis ihan sattumalta ja jollain ihmeellisellä hyvällä tuurilla treenaamaan HEPeKo:on eli Helsingin etsintä- ja pelastuskoiriin. Minua on jo useamman vuoden kiinnostanut rauniotyöskentely ja haku, niinpä päätin kokeilla kepillä jäätä. Laitoin sähköpostia menemään ja ihme ja kumma meille löytyikin treenipaikka! Olin valmistaunut siihen, että saataisiin odotella vapaata paikkaa ensi vuoteen, mutta niin siinä sitten kävi, että heti päästiin aloittamaan. 

Kuva viime viikolta 11vk iässä, kuvaajana Eeva Vaahtera.

Ekalla kerralla oltiin sisätiloissa, hylätyssä rakennuksessa treenaamassa. Ensikertalaisena sain vain seurailla menoa, ei tarvinnut maalimieheillä vielä. Bean kanssa aloiteltiin ilmavainun vahvistamista niin, että ensimmäinen maalimies juoksi sen edellä vähän matkaa karkuun ja kun Bea juoksi sen kiinni niin sai namia. Sitten maalimiehet menivät avarassa tilassa muutaman eri pilarin taakse istumaan. Me käveltiin Bean kanssa rauhassa piiloa kohti vähän sivusta. Kun Bea äkkäsi istuvan maalimiehen ja meni luokse, niin namia tuli.  

Tokalla kerralla oltiin metsässä. Vettä satoi ja tuulikin pyörteili niin, että muilla ryhmän koirilla oli haastavaa saada hajuja. Bean kanssa jatkettiin samaan tapaan, maalimiehet oli helpoissa paikoissa ja käveltiin hitaasti piiloja kohti hieman sivussa, niin että haju kantautuisi Bealle. Bea tohotteli vapaana iloisin mielin kaikkea mahdollista eikä meinannut äkätä maalimiehiä, ennen kuin mentiin ihan lähelle. Muutaman kerran se sai jotain hajuja, kun selkeästi nenä kävi, muttei vielä tajunnut mitä hajulle tekisi. Vähän ehkä sekin häiritsi, kun meitä oli niin monta ryhmäläistä kulkemassa porukassa, liikaa häiriötuoksuja siis. Kaikki maalimiehet käytiin kuitenkin loppujen lopuksi moikkaamassa ja herkut tuli napsittua. Bea aina alkuun maalimiehet huomatessaan vähän tuhisee ja saattaa jopa haukkua, vaatii maalimieheltä vähän iloista lirkuttelua, niin Bea tajuaa, että ihana ihminenhän siellä lymyilee. Nyt olisi jatkossa tarkoitus, että yritetään heti välttää, ettei puhinaa tarvitse aloittaa, vaan maalimies voi heti iloisesti kutsua Beaa, kun se on selkeästi maalimiehen kuitenkin bongannut. Kivat treenit oli, vaikka nytkin satoi lähes kokoajan. Sateenkaari ehti käväistä hetken sateettomalla taivaalla, ukkonen jyrisi kauempana ja paluumatkalla alkoi sataa kuin saavista kaatamalla. Aika vetinen olo oli. Metsästä pois ajaessa näin jättimuhkun hirven pellolla loikkimassa ja kotiin kun pääsi, sai itsensä kuivaksi ja villasukat jalkaan niin aika tyytyväinen olo kaiken kaikkiaan treeneihin, hirvibongailuihin ja oloon.

Tulikohan tästä looginen teksti? Ajatukset alkaa olemaan jo untenmailla. zZZzZZ

Bea maanantaina 11vk ja arki alkaa pyörimään

Helsingissä ollaan hikoiltu vielä helteitä, vaikka pikkuhiljaa alkaa pahin paahde hellittämään. Olin saikulla vielä viime perjantaihin asti ja aika paljon kotona koirien kanssa. Käväisin kuitenkin työpaikalla torstaina parin tunnin rennossa "palaverissa" ja Malla ja Bea lähtivät matkaan. Työkaverit sai rapsutella koiria ja esimiehen kertoessa syksyn uusista tuulista keskeytti Bea välillä jutun maistelemalla hänen varpaitaan. Onni on rento työpaikka! Yleensä koiria en pysty töissä pitämään kun teen liikkuvaa duunia, mutta silloin kun käyn toimistolla piipahtamassa on Malla usein mukana ollut. Katsotaan onko kaksi koiraa tervetullut myöhemmin kun Beasta kasvaa iso karvainen kasa. 

Bean kanssa ollaan käyty kertaalleen pentutreffeillä, jotka sovittiin Facebookin Pääkaupunkuseudun pentutreffit-ryhmän kautta. Kivaa oli, vaikka olin itse jotenkin ihan sekaisin ja sählätuulella aamulla enkä meinannut ehtiä ajoissa paikalle tai löytää sovittua kenttää.

Muuten ollaan vierailtu jo muutamaan otteeseen Haltialassa vähän ulkoilemassa ja koiria uittamassa. Mallan kanssa käytiin siellä kertaalleen ilman Beaa treffaamassa yhtä vanhaa koirapuistotuttua aussieta. Oli kiva päästä sen kanssa ihan vaan kahdestaan ulkoilemaan ja Mallakin nautti kun sai kirmata kaverin kanssa ilman riippakivipentua. Toisaalta Haltialan pelloilla on Malla heltynyt Bean kanssa leikkimään ja niiden juoksentelua on ollut ihana katsoa. Kyllä niistä vielä kaverit saadaan!

Bea pinkaisi veteen Mallan perässä ja tajusi vasta kastuttuan että on vedessä

Pikku rimpula

Käytiin ihmettelemässä lampaita!

Lampaita kiinnosti pikkuinen pentu yhtä paljon kuin pentua lampaat

Yksi kuva kauniista Mallasta ihan vain tasapuolisuuden nimissä!

Tänään Bea sai matolääkkeen ruoan mukana. Ekat rokotukset häämöttää jo lähitulevaisuudessa. Meillä alkaa myös jännittävät hetket, kun aloitellaan Bean kanssa uusi harrastus. Enpä paljastakaan siitä vielä enempää, vaan vasta sitten kun eka kerta on käyty! Muuten huomisesta lähtien aletaan viettämään karua arkea... Työt alkaa taas asettumaan syyskauden uomiin ja päivät on pidempiä ja säännöllisempiä kuin kesällä. Huomenna on lähtö kotoa 7.30, joten ajoissa ylös! Markus onneksi lähtee vähän myöhemmin töihin niin pissatukset voi vielä käyttää vähän myöhemmin uudestaan eikä yksinoloa tule ihan niin paljoa. Hyvin on Bea Mallan kanssa kotona kuitenkin pärjäillyt, ihan yksin jätettäessä itkee enempi. Vaikka kesä on mahtavaa aikaa on syksyssä oma tunnelmansa ja raikkaat kuivat syyssäät on ihania. Noh vielä on elokuuta jäljellä, fiilistellään sitten syksyä vielä enemmän kun se virallisesti alkaa.