Täällä ollaan vaikka hiljaista onkin

En ole jaksanut uhrata ajatuksia päivittämiselle. Täällä ollaan ja hyvin voidaan :)

Ihana ihana kevät!

Ei loskaa, ei räntää! Hurraa! Ihana kevät on alkanut, eli se osa kun lumi on sulanut, mutta on vielä vähän vilpoisaa ja vihreää alkaa vasta pukkaamaan vähän sieltä täältä. Joka päivä voi tehdä havaintoja jostain uudesta. Vappu vietettiin Kuopiossa jossa kevät oli paljon Helsinkiä jäljessä. Oli ihanaa palata kotiin ja huomata kotikoivussa pienet vihreät lehden alut. Kesä on tulossa.

Vuosi on hujahtanut ihan silmänräpäyksessä. Bea täyttää toukokuun 26. päivä vuoden! Pentujen syntymäpäivänä olin itse töissä, mutta aina kun vain oli mahdollista, kävin facebookissa tarkistamassa joko synnytys oli alkanut ja mikä tilanne siellä oli. Kasvattaja Marianne päivitteli sinne sitä mukaan kun pentuja putkahti ja seurasin tilanneta meilkein reaaliajassa. Silloisen tiedon mukaan vain yksi tyttö syntyi ja valmistelin itseni jo siihen uutiseen, ettei meille liikene sitä ainokaista narttua vaan toisin kävi. Tyttö tuli meille ja loppujen lopuksihan niitä olikin kaksi ja kummatkin päätyivät Suomeen! Bean sisko Coco asuu Kiuruvedellä ja ollaankin jo kertaalleen treffattu heitä meidän Kuopio-visiitin aikana. Ensi helatorstaina toivon mukaan ehditään nähdä vuorostaan täällä Helsingin päässä kun Coco tulee Tuomarinkylän näyttelyihin.

Bean kanssa jatketaan agryn penturyhmässä agilityn alkeita. Se oppii tosi nopeasti ja omakin innostus vaan kasvaa sen myötä kun on oikeasti innokas ja tekevä koira kaverina. Ei pahalla Mallaa kohtaan, se oli paras mahdollinen ensikoira, muttei koskaan kovin kiihkeästi innostuva. Viimeksi aloiteltiin keinun paukutusta ja puomin alastulon kontaktin opettamista. Vähän treenailtiin muitakin juttuja, mutta nuo nyt uusina. Ensi syksynä olisi tarkoitus tutkituttaa koira, jotta tietää paremmin uskaltaako agilityhaaveita elätellä. Toivottavasti olisi, sillä Bea ja minä molemmat nautitaan yhdessä puuhaamisesta aksan parissa. Lisäksi ollaan toukokuun ajan tokon alkeiskurssilla Kompassilla. En tiedä onko toko meidän laji, itse en pilkuntarkasta hiomisesta niin perusta, mutta toisaalta jos se tuntuu sujuvan, miksei. Paimennuskorttikin saapui vihdoin ja viimein ja käytiin toinen kerta paimennusta kokeilemassa, lähinnä ihan samoja juttuja kuin ekallakin kerralla. Vähän keskittyneemmän oloinen Bea oli, katsotaan mitä kolmas kerta tuo tullessaan. Pitää muistaa varata se. 

Arkitottelevaisuudessa meillä riittää vielä harjoiteltavaa. Vetäminen on aikamoista edelleen ja jonkin verran on yksin ollessa möykkäämistä ilmennyt. Molempien kanssa ehkä nyt vähän edistystä, joten pitänee olla tyytyväinen siihen ja jatkaa harjoittelua. Möykkäämiseen ehkä auttaa sekin, että toivottavasti muutetaan tämän vuoden aikana (ehkäpä jo kesällä) uuteen kotiin rivariin, paritaloon tai omakotitaloon. Oma piha olisi koirille ihana lisä, enkä väitä ettenkö itse haluaisi grillailu paikkaa (niin ruokaa kuin auringossa omaa kroppaa). Enemmän rauhaakin haluaisin, vaikka meillä  rauhallinen taloyhtiö ja rappu onkin. Oma sauna ja enemmän tilaa tulevaisuuden varalle on myös tavoitteena. Katsotaan milloin nappaa ja milloin tämä nykyinen saataisiin markkinoille ja myytyä.

Loppukevennyksenä pari hullunkurista kaappausta leikeistä...

Murkun kanssa oleilua

Terveisiä hiekan täyttämästä kämpästä ja koirahärdellistä. Bea viettää murkkuaikaa ja on mieletön hössö. Ihana, raivostuttava, hellyyttävä ja monia muita adjektiivejä riippuen päivänajasta. Käytöstavoissa olisi vähän hiomista, ehkä vähän jäi käytöskoulu liian vähäiselle ennen murkkuaikaa, mutta toisaalta kyllä tässä ehtii vielä yhdessä treenata monia asioita. Joskus nolottaa remmissä tempova Bea, kun tuntuu että silloin ei taluta koiraa vaan yhtä isoa energiapalloa. Kotiinpäin tullessa energiapallo on muuttunut jälleen koiraksi ja malttiakin on himpun enemmän. Pitääkin panostaa opettamaan ja palkkaamaan silloin eikä turhaan vaatia liikoja silloin kun tuloksia tuskin saa.

Ollaan päästy Bean kanssa pitkästä aikaa taas pentuagilityyn. 45:ssä minuutissa ei niin paljoa ehdi, mutta putkeen Bea sujahtaa jo mielellään. Viimeksi aloiteltiin matalalla puomilla kontaktin kosketusta. Kesäkaudella päästään pikkuhiljaa sitten opettelemaan enempi, mutta varovaisesti kroppaa säästäen. 5:n kerran paimennuskorttiakin odottelen napsahtamaan postiluukusta niin päästään lampaitakin ajamaan. Kertaalleen käytiin sitä jo tuossa yli kuukausi sitten kokeilemassa, mukavasti meni, vaikkei Bea ehkä vielä ns. syttynyt lampaisiin tai tajunnut täysin mistä on kyse. Katsellaan mitä siitä tulee ja yritän saada kuvaajan sinne matkaan niin saisi todistusaineistoa tänne blogin puolelle.

Hömpöttämistä, leikkitreffit ja loskaa

Taas on Mallan kanssa käyty hömpöttämässä agilityä parina viikkona putkeen. En sitä varsinaisesti agilityksi tai harrastamiseksikaan nyt kutsuisi, kun työt ja muut menot haittavaat niin usein meidän vuorolle osallistumista. Ja onhan Mallallakin ikää mittarissa jo seitsemän vuotta... Alunperin olin ajattellut, että jos nyt edes mölleistä päästäisiin ykkösiin ennen kuin lopetetaan Mallan osalta hyppeleminen, mutta en tiedä päästäänkö sinnekään asti. Tekniikoiden harjoitteleminen on Mallalle niin tylsää, ettei se intoudu juuri edes kunnolla juoksemaan ja itse kimitän kuin hullu yrittäessäni innostaa sitä ja tepastelen miniaskelilla etten juoksisi liian nopeasti. Tärkeintä on se, että meillä on yhteinen aika jolloin tehdään jotain ilman pentua. Ja onhan meillä mukavaa, etenkin kun suoritetaan rataa. Silloin saadaan ihan ok vauhtikin aikaiseksi, kun Mallakin intoutuu. Harmi vaan, että kepit ja muut vaativammat esteet vaatisivat sitä hinkkaamistakin, joka taas hyydyttää Malla-makkaran. Lisäksi se, ettei meillä ole juuri ollut aikaa käydä itsekseen treenaamassa kostautuu sillä, ettei juurikaan kehitytä hömpöttelyssä. 

Bean kanssa toivonmukaan päästäisiin treenaamaan vähän enemmän tosissaan. Tosin sitten joudun varmaan opettelemaan monta asiaa uudestaan ja tekemään kaiken vähän paremmin. Kunhan olisi terve koira jonka kanssa harrastaa, mutta sitä tietoa joutuu vielä odottelemaan. Toistaiseksi ollaan käyty Bean kanssa pentuagilityssä (talviaikaan ollut siinäkin pitkä tauko nyt) vähän kokeilemassa putkea, tolpan kiertämistä ja muuta pientä. Ei hyppyjä tai keppejä tai muutakaan kropalle vahingollista. Kotona harjoitellaan vetämättäolemista, muiden koirien ohittamista ja yleistä käytöstä. Vetämisen kanssa välillä tuntuu tulevan edistystä ja välillä taas ei koiraneidillä ole keskittymiskykyä lainkaan ja sitten mennään henkitorvi lintassa. Kamalaa. Jospa sinnikkyydellä asian saisi korjattua. Muuten olen haaveillut paimentamisen kokeilusta ja tarkoitus olisi mennä Primal Sense Farmille kunhan saisin aikaiseksi varattua ajan... 

Ennen Bean tuloa käytiin pk-seudulla asuvan Pian luona tutustumassa Taraan, Momoon ja Pätkikseen. Silloin kyseltiin liuta briardikysymyksiä ja rapsuteltiin Pätkistä haaveillen omasta pennusta. Tänään sitten tavattiin Bean kanssa Pia ja Pätkis Talissa. Hihnakäytöksestä ei ollut mitään tietoa kun Pätkis oli niiiiiin kiinnostava. Jäätä, loskaa ja muita koiranulkoiluttajia väistellen onnistuttiin kuitenkin päästämään koirat leikkimäänkin pariksi hetkeksi, kun alkoi näyttää sille, että Pätkiskin Bean hyväksyisi. Tosi kivasti ne leikkivät keskenään, ekalla kierroksella mentiin lähinnä karvarallia ja toisella kiekalla otettiin painimatsia. Pialle kiitos kuvista ja lenkki/leikkiseuran tarjoamisesta!

Jääkävelyllä Jetin kanssa

Kuopiossa vierailemassa vanhempieni luona. Hermoja vähän kiristää näin intensiivinen yhdessäasuminen, mutta vajaan kahden tunnin kävely Kallaveden jätyneellä pinnalla tuuletti mukavasti aivoja ja nipisti nenää ja poskia. Pakkasta päivällä oli noin -13C ja kaunis auringonpaiste. Bea näyttää enemmän lumimiehelle kuin briardille tällä hetkellä ja sopii maisemaan hyvin. Uuden vuoden yli koirat olivat taas täällä hoidossa ja sinä aikana Bea sai silmätulehduksen. Äiti päätti sitten omin toimin nappasta saksilla otsatukkaa pois silmää häiritsemästä (hyvä ajatus takana,  mutta ilman lupaa toteutettu karmiva kampaus taas ikävämpi juttu) ja nyt on ruma töyhtö otsalla. Toivotaan että kasvaisi pian takaisin niin saisi pikkuisen ponihännän ja koiran taas kauniimmaksi.

Syksyn kuulumisia lyhyesti

Ajattelin, että häiden jälkeen kiire helpottaisi... väärin. Nyt ei enää ole aivan järkyttävät stressikierrokset, mutta hoppua ja menoa riittää joka viikolle. Harvassa on täysin vapaat viikonloput ilman mitään sovittua ohjelmaa.

Koirat kävivät lomailemassa Kuopiossa isän kanssa kun minä ja Markus matkattiin Islantiin. Olivat ravanneet ahkerasti pihalla ja nauttineet olostaan ja me puolestamme nautimme matkasta ja pienestä koiravapaasta. Kamala ikävä niitä kyllä ehti tulla!

Töiden takia Mallan agilityssä on vähän väliä taukoa, viime sunnuntaina oltiin taas parin viikon tauon jälkeen. Ihan kivasti meni, Mallamaiseen tapaan. Vihdoin ja viimein olen saanut aikaiseksi varattua Mallalle kunnon tsekkauksen eläinlääkäriin. Mitään ei siis ole ollut vialla, mutta kun ikää alkaa tulemaan haluan tarkistuttaa sen ja sitten voidaan hyvillä mielin jatkaa vielä hömppäilyä.

Bean kanssa tosiaan haudattiin nyt sitten se hakuilu, ainakin toistaiseksi. Paremmalla ajalla siihen ehkä palaan. Ollaan käyty Bean kanssa pentuagilityssä, yhtä säännöllisen epäsäännöllisesti kuin Mallankin kanssa töiden takia... Ollaan harjoiteltu putkea, keinun pamauttamista tassulla, tolpan kiertämistä yms. Samalla tulee harjoteltua muiden koirien lähellä puuhailua, joka onkin se haastavin juttu. Bea hau hau houruaa muiden lähellä, jos ei haistamaan asti päästä. Huomion saa hetkeksi, kunnes taas toiset koirat kiinnostavat ja pitää pitää mekkalaa uudestaan. Kotona myös välillä vielä ilmoitellaan käytävän äänistä, onneksi öistä postinkantajaa ei juurikaan enää ilmoitella. Muuten pennun kanssa sujuu ihan kivasti, vähän voisin kotona ja lenkillä kouluttamista tehostaa, se siis tavoitteeksi nyt.

Koiraa nolottaa

Honeymoon koirien kanssa

Häät on vihdoin ohi. Ihana päivä oli ja koirat kumpikin tahoillaan hyvässä hoidossa. Lähettivätpä hoitajien kautta onnittelukuvatkin Facebookissa niin ettei tarvinnut huolehtia miten "lapset" pärjäävät. Minnekään häämatkalle ei karattu, vaan vietetään ihan vaan kotiaikaa ma-ke omissa oloissamme. Ihan oikea päätös, sillä maanantai ja tiistai on koirien  kanssa ulkoilun lisäksi mennyt nukkuessa stressiä ja univelkaa pois.

Bean kanssa katsellaan yhdessä Frendejä koneelta

Laitoin Bean kanssa pelastuskoiratoiminnankin jäihin kuukaudeksi, kun tuntui ettei aika sille järjestelyiden ohessa riittänyt. Nyt tuntuu kamalalta myöntää, mutta en tiedä onko sille vieläkään aikaa sittenkään. Hävettää ja nolottaa, kun niin pitkään olen raunio/haku-hommista haaveillut ja ihan mahtava treenipaikka saatiin, mutta tuntuu ettei omat resurssit nyt riitä niihin treeneihin. Yhden auton kanssa pelaaminenkin miehen kanssa on hankalaa. Ehkä teen todella typerästi luopuessani heti treenipaikasta (tuskin on hepekoon palaamista enää koskaan), mutta nyt ei ollutkaan vielä meidän aika niihin hommiin ryhtyä. Bean kanssa kaipaan enemmän peruspuuhastelua ja kontaktin saamista, vaikka jollain pentukurssilla ja Agryssä mennään sellaiseen pentujen puolentunnin agilityn alkeisiin. Muu elämä kaipaa aikaani myös. Nyt kun olen tämän mieltäkaivertaneen asiat paljastanut, niin ehkä tästä voi jatkaa uusin tuulin eteenpäin. Ja pitäisi oppia etten heti ahnehdi ihan kaikkea kerralla...

Ollaan koirien kanssa nautiskeltu syksyn luonnosta tosissaan. Kävi mahtava tuuri kun tutustuttiin sattumalta 8kk vanhaan bordecollie Sunnyyn ja sen isäntään Juhaan joka on valokuvaaja. Sovittiin Juhan kanssa kuvaussessioista ja leikkihetkestä korien kanssa. Minä sain mahtavia kuvia ja Juha saa käyttää Beaa ja Mallaa malleina niitä vastaan. Hyvä diili, meidän koirat ei mitään salaisia koiria ole ja saatiinpahan ihania kuvia!!

kuva: Juha Tuomi

kuva: Juha Tuomi

kuva: Juha Tuomi

kuva: Juha Tuomi

kuva: Juha Tuomi