tiistai 25. marraskuuta 2014

Syksyn kuulumisia lyhyesti

Ajattelin, että häiden jälkeen kiire helpottaisi... väärin. Nyt ei enää ole aivan järkyttävät stressikierrokset, mutta hoppua ja menoa riittää joka viikolle. Harvassa on täysin vapaat viikonloput ilman mitään sovittua ohjelmaa.

Koirat kävivät lomailemassa Kuopiossa isän kanssa kun minä ja Markus matkattiin Islantiin. Olivat ravanneet ahkerasti pihalla ja nauttineet olostaan ja me puolestamme nautimme matkasta ja pienestä koiravapaasta. Kamala ikävä niitä kyllä ehti tulla!






Töiden takia Mallan agilityssä on vähän väliä taukoa, viime sunnuntaina oltiin taas parin viikon tauon jälkeen. Ihan kivasti meni, Mallamaiseen tapaan. Vihdoin ja viimein olen saanut aikaiseksi varattua Mallalle kunnon tsekkauksen eläinlääkäriin. Mitään ei siis ole ollut vialla, mutta kun ikää alkaa tulemaan haluan tarkistuttaa sen ja sitten voidaan hyvillä mielin jatkaa vielä hömppäilyä.

Bean kanssa tosiaan haudattiin nyt sitten se hakuilu, ainakin toistaiseksi. Paremmalla ajalla siihen ehkä palaan. Ollaan käyty Bean kanssa pentuagilityssä, yhtä säännöllisen epäsäännöllisesti kuin Mallankin kanssa töiden takia... Ollaan harjoiteltu putkea, keinun pamauttamista tassulla, tolpan kiertämistä yms. Samalla tulee harjoteltua muiden koirien lähellä puuhailua, joka onkin se haastavin juttu. Bea hau hau houruaa muiden lähellä, jos ei haistamaan asti päästä. Huomion saa hetkeksi, kunnes taas toiset koirat kiinnostavat ja pitää pitää mekkalaa uudestaan. Kotona myös välillä vielä ilmoitellaan käytävän äänistä, onneksi öistä postinkantajaa ei juurikaan enää ilmoitella. Muuten pennun kanssa sujuu ihan kivasti, vähän voisin kotona ja lenkillä kouluttamista tehostaa, se siis tavoitteeksi nyt.

Koiraa nolottaa


tiistai 7. lokakuuta 2014

Honeymoon koirien kanssa

Häät on vihdoin ohi. Ihana päivä oli ja koirat kumpikin tahoillaan hyvässä hoidossa. Lähettivätpä hoitajien kautta onnittelukuvatkin Facebookissa niin ettei tarvinnut huolehtia miten "lapset" pärjäävät. Minnekään häämatkalle ei karattu, vaan vietetään ihan vaan kotiaikaa ma-ke omissa oloissamme. Ihan oikea päätös, sillä maanantai ja tiistai on koirien  kanssa ulkoilun lisäksi mennyt nukkuessa stressiä ja univelkaa pois.

Bean kanssa katsellaan yhdessä Frendejä koneelta


Laitoin Bean kanssa pelastuskoiratoiminnankin jäihin kuukaudeksi, kun tuntui ettei aika sille järjestelyiden ohessa riittänyt. Nyt tuntuu kamalalta myöntää, mutta en tiedä onko sille vieläkään aikaa sittenkään. Hävettää ja nolottaa, kun niin pitkään olen raunio/haku-hommista haaveillut ja ihan mahtava treenipaikka saatiin, mutta tuntuu ettei omat resurssit nyt riitä niihin treeneihin. Yhden auton kanssa pelaaminenkin miehen kanssa on hankalaa. Ehkä teen todella typerästi luopuessani heti treenipaikasta (tuskin on hepekoon palaamista enää koskaan), mutta nyt ei ollutkaan vielä meidän aika niihin hommiin ryhtyä. Bean kanssa kaipaan enemmän peruspuuhastelua ja kontaktin saamista, vaikka jollain pentukurssilla ja Agryssä mennään sellaiseen pentujen puolentunnin agilityn alkeisiin. Muu elämä kaipaa aikaani myös. Nyt kun olen tämän mieltäkaivertaneen asiat paljastanut, niin ehkä tästä voi jatkaa uusin tuulin eteenpäin. Ja pitäisi oppia etten heti ahnehdi ihan kaikkea kerralla...

Ollaan koirien kanssa nautiskeltu syksyn luonnosta tosissaan. Kävi mahtava tuuri kun tutustuttiin sattumalta 8kk vanhaan bordecollie Sunnyyn ja sen isäntään Juhaan joka on valokuvaaja. Sovittiin Juhan kanssa kuvaussessioista ja leikkihetkestä korien kanssa. Minä sain mahtavia kuvia ja Juha saa käyttää Beaa ja Mallaa malleina niitä vastaan. Hyvä diili, meidän koirat ei mitään salaisia koiria ole ja saatiinpahan ihania kuvia!!

kuva: Juha Tuomi

kuva: Juha Tuomi

kuva: Juha Tuomi

kuva: Juha Tuomi
kuva: Juha Tuomi




sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Voihan hammas sentään kun on kiire!


Vauvan hampaat lähtee! Teräviä pistimiä ei jää ikävä :D

Meillä pitää niin kiirettä hääjärjestelyiden loppusuoralla (2 viikkoa h-hetkeen!) ettei blogia ehdi päivittelemään. Harrastelutkin ihan minimissä nyt. Eipä siis muuta kuin over and out!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Malla menestyy ja Bea pelastelee ja rokottautuu

Huh miten syksy onkin nyt tullut rytinällä. Ukkonen paukkuu ja sadetta piisaa. Myrskyssä on oma ihana tunnelmansa ja kun kotona ei ole ketään pauketta kammoksuvaa, niin seinien sisällä voi rauhassa nauttia ryskeestä. Kuten ennustelinkin, on kiire aivan toista luokkaa nyt, kun töitä pukkaa normaalimpaan tapaan. Kesäisin on viittomakielentulkeilla hiljaista aikaa, asiakkaatkin on lomalla, mutta kun työt ja koulut käynnistyy on taas hommaa enempi. Vaikka meidän alalla myllerystä onkin ja töiden saanti ei ihan itsestään selvyys ole... noh se ei nyt koira-asioihin liity, joten eipä siitä sen enempää.

Mallan kanssa osallistuttiin meidän agilityseuran Agility ry:n eli Agryn epiksiin maximöllien luokassa. Just ennen kesää osallistuttiin ekaa kertaa Agryn epiksiin ja silloin voitettiin Mallan kanssa, vaikka 10 virhepistettä tulikin. Koirakoita taisi silloin maximölleissä olla neljä, kun tällä kertaa osallistujia oli muistaakseni seitsemän maxia. Tultiin hienosti toiseksi 0 virheillä! Vaikka vähän tuli säädettyä, kun ratamies seisoskeli niin lähellä putken suuta ja Malla loikkikin häntä moikkaamaan. Itsekin ihan hämmästyin, kun ei ole ollenkaan Mallan tapaista. Toinen söhellys oli kömpelössä valssaamisessa, mutta ei siinä muuta kuin aikaa tuhraantunut. Kontaktit meni hyvin, jee, niitä etukäteen jännitin. 



Bea täytti maanantaina 12vk ja tiistaina käytiin hakemassa eka setti rokotuksia. Lääkärikeikka meni hyvin, pentu oli oma reipas itsensä ja neulanpistoakaan taisi tuskin huomata kun napsi herkkuja pöydältä. Tänään keskiviikkona käytiin meidän "mysteeriharrastuksen" toisissa treeneissä. Päästiin siis ihan sattumalta ja jollain ihmeellisellä hyvällä tuurilla treenaamaan HEPeKo:on eli Helsingin etsintä- ja pelastuskoiriin. Minua on jo useamman vuoden kiinnostanut rauniotyöskentely ja haku, niinpä päätin kokeilla kepillä jäätä. Laitoin sähköpostia menemään ja ihme ja kumma meille löytyikin treenipaikka! Olin valmistaunut siihen, että saataisiin odotella vapaata paikkaa ensi vuoteen, mutta niin siinä sitten kävi, että heti päästiin aloittamaan. 

Kuva viime viikolta 11vk iässä, kuvaajana Eeva Vaahtera.
Ekalla kerralla oltiin sisätiloissa, hylätyssä rakennuksessa treenaamassa. Ensikertalaisena sain vain seurailla menoa, ei tarvinnut maalimieheillä vielä. Bean kanssa aloiteltiin ilmavainun vahvistamista niin, että ensimmäinen maalimies juoksi sen edellä vähän matkaa karkuun ja kun Bea juoksi sen kiinni niin sai namia. Sitten maalimiehet menivät avarassa tilassa muutaman eri pilarin taakse istumaan. Me käveltiin Bean kanssa rauhassa piiloa kohti vähän sivusta. Kun Bea äkkäsi istuvan maalimiehen ja meni luokse, niin namia tuli.  

Tokalla kerralla oltiin metsässä. Vettä satoi ja tuulikin pyörteili niin, että muilla ryhmän koirilla oli haastavaa saada hajuja. Bean kanssa jatkettiin samaan tapaan, maalimiehet oli helpoissa paikoissa ja käveltiin hitaasti piiloja kohti hieman sivussa, niin että haju kantautuisi Bealle. Bea tohotteli vapaana iloisin mielin kaikkea mahdollista eikä meinannut äkätä maalimiehiä, ennen kuin mentiin ihan lähelle. Muutaman kerran se sai jotain hajuja, kun selkeästi nenä kävi, muttei vielä tajunnut mitä hajulle tekisi. Vähän ehkä sekin häiritsi, kun meitä oli niin monta ryhmäläistä kulkemassa porukassa, liikaa häiriötuoksuja siis. Kaikki maalimiehet käytiin kuitenkin loppujen lopuksi moikkaamassa ja herkut tuli napsittua. Bea aina alkuun maalimiehet huomatessaan vähän tuhisee ja saattaa jopa haukkua, vaatii maalimieheltä vähän iloista lirkuttelua, niin Bea tajuaa, että ihana ihminenhän siellä lymyilee. Nyt olisi jatkossa tarkoitus, että yritetään heti välttää, ettei puhinaa tarvitse aloittaa, vaan maalimies voi heti iloisesti kutsua Beaa, kun se on selkeästi maalimiehen kuitenkin bongannut. Kivat treenit oli, vaikka nytkin satoi lähes kokoajan. Sateenkaari ehti käväistä hetken sateettomalla taivaalla, ukkonen jyrisi kauempana ja paluumatkalla alkoi sataa kuin saavista kaatamalla. Aika vetinen olo oli. Metsästä pois ajaessa näin jättimuhkun hirven pellolla loikkimassa ja kotiin kun pääsi, sai itsensä kuivaksi ja villasukat jalkaan niin aika tyytyväinen olo kaiken kaikkiaan treeneihin, hirvibongailuihin ja oloon.

Tulikohan tästä looginen teksti? Ajatukset alkaa olemaan jo untenmailla. zZZzZZ



sunnuntai 10. elokuuta 2014

Bea maanantaina 11vk ja arki alkaa pyörimään

Helsingissä ollaan hikoiltu vielä helteitä, vaikka pikkuhiljaa alkaa pahin paahde hellittämään. Olin saikulla vielä viime perjantaihin asti ja aika paljon kotona koirien kanssa. Käväisin kuitenkin työpaikalla torstaina parin tunnin rennossa "palaverissa" ja Malla ja Bea lähtivät matkaan. Työkaverit sai rapsutella koiria ja esimiehen kertoessa syksyn uusista tuulista keskeytti Bea välillä jutun maistelemalla hänen varpaitaan. Onni on rento työpaikka! Yleensä koiria en pysty töissä pitämään kun teen liikkuvaa duunia, mutta silloin kun käyn toimistolla piipahtamassa on Malla usein mukana ollut. Katsotaan onko kaksi koiraa tervetullut myöhemmin kun Beasta kasvaa iso karvainen kasa. 

Bean kanssa ollaan käyty kertaalleen pentutreffeillä, jotka sovittiin Facebookin Pääkaupunkuseudun pentutreffit-ryhmän kautta. Kivaa oli, vaikka olin itse jotenkin ihan sekaisin ja sählätuulella aamulla enkä meinannut ehtiä ajoissa paikalle tai löytää sovittua kenttää.


Muuten ollaan vierailtu jo muutamaan otteeseen Haltialassa vähän ulkoilemassa ja koiria uittamassa. Mallan kanssa käytiin siellä kertaalleen ilman Beaa treffaamassa yhtä vanhaa koirapuistotuttua aussieta. Oli kiva päästä sen kanssa ihan vaan kahdestaan ulkoilemaan ja Mallakin nautti kun sai kirmata kaverin kanssa ilman riippakivipentua. Toisaalta Haltialan pelloilla on Malla heltynyt Bean kanssa leikkimään ja niiden juoksentelua on ollut ihana katsoa. Kyllä niistä vielä kaverit saadaan!

Bea pinkaisi veteen Mallan perässä ja tajusi vasta kastuttuan että on vedessä

Pikku rimpula


Käytiin ihmettelemässä lampaita!


Lampaita kiinnosti pikkuinen pentu yhtä paljon kuin pentua lampaat

Yksi kuva kauniista Mallasta ihan vain tasapuolisuuden nimissä!

Tänään Bea sai matolääkkeen ruoan mukana. Ekat rokotukset häämöttää jo lähitulevaisuudessa. Meillä alkaa myös jännittävät hetket, kun aloitellaan Bean kanssa uusi harrastus. Enpä paljastakaan siitä vielä enempää, vaan vasta sitten kun eka kerta on käyty! Muuten huomisesta lähtien aletaan viettämään karua arkea... Työt alkaa taas asettumaan syyskauden uomiin ja päivät on pidempiä ja säännöllisempiä kuin kesällä. Huomenna on lähtö kotoa 7.30, joten ajoissa ylös! Markus onneksi lähtee vähän myöhemmin töihin niin pissatukset voi vielä käyttää vähän myöhemmin uudestaan eikä yksinoloa tule ihan niin paljoa. Hyvin on Bea Mallan kanssa kotona kuitenkin pärjäillyt, ihan yksin jätettäessä itkee enempi. Vaikka kesä on mahtavaa aikaa on syksyssä oma tunnelmansa ja raikkaat kuivat syyssäät on ihania. Noh vielä on elokuuta jäljellä, fiilistellään sitten syksyä vielä enemmän kun se virallisesti alkaa.


maanantai 4. elokuuta 2014

Kuopiolife koirien kanssa

Onneksi tultiin Kuopioon. On niin kuumaa, että viilentävä ilmanlämpöpumppu on helpotus yöuniin minulle ja koirille. Järvi vieressä ei sekään ole yhtään hassumpi juttu, kun vesi on reilu 25 astetta. Ainut miinus on oma puolikuntoisuus. Kurkku on kipeä ja ääni katoilee päivän aikana ja kähisee ja köhisee. Iloisella, pirteällä äänellä pennun kutsuminen ei tee äänihuulille hyvää.

Tässä mä olen kun kutsuit


Kun itse olen vähän sairastanut ovat vanhempani toimittaneet "isovanhempien" virkaa ja olleet hoitoapuna. Bealla riittää tekemistä pihapiirin tutkimisessa ja pallojen retuuttamisessa.  Aloitettiinpa naksutinkoulutuskin Bean kanssa. Mallan kanssa aikanaan naksua yritettiin, mutta homma tyssäsi siihen, että Mallan mielestä ilmaiseksi herkkujen saaminen ja omituisen naksahduksen kuuleminen samaan aikaan oli liian epäilyttävää. Sen seurauksena Malla ei suostunut pariin viikkoon ottamaan herkkuja kädestä. Bea taas on niin ahne ja reipas tyttö ettei ollut naksahduksista moksiskaan. Olen nyt naksutellut istumsiesta ja luoksetulosta. Naksukoulutus on itsellenikin siis uudempi juttu, vain teoriassa tuttu. Katsotaan siis mitä tästä tulee.

Bea on ihan hirmuisen rohkea. Ristiriitaista miten se toisaalta hakeutuu jalkoihin ja viereen, mutta kuitenkin lähtee pihapiirissä kauas yksin seikkailemaan ja saattaa kiertää aivan toiselle puolelle taloa. Se on myös omaksunut makuuhuoneen rauhoittumispaikaksi, jonne se itse yksi päivä seikkaili toiselta puolen taloa nukkumaan, kun alkoi väsyttää. Vähän hirvitti, koska portaita en sen halua vielä kulkevan.

reporankana
Sisäsiisteys on hyvällä mallilla kun ulos pääsee niin helposti. Bea menee itse ulos tarpeilleen aina kun vaan ehtii. Pariin yöhön se ei ole käynyt sanomalehdillä ollenkaan vaan aamulla kun herätään ennen kuutta, kiikutan sen suoraan sylissä ulos, jonne pisut tulee. Sitten yleensä voidaan hetki ihmetellä ulkona ja mennä vielä jatkamaan vähän unia.

Mallan ja Bean välinen tilanne on aika ennallaan. Bea ei täällä pääse niin paljon Mallaa härkkimään joten sen puolesta Mallalla mukavampi tilanne. Toisaalta taas Malla on hieman apean oloinen siitä, että Bea saa paljon minulta huomiota, vaikka olenkin yrittänyt sitäkin huomioida. Harmikseni huomisen agitreenit a.k.a laatuaika yhdessä Mallan kanssa, jää nyt taas väliin, koska olen kipeänä enkä lähdekään vielä ajamaan takaisin kohti kotia Helsinkiin. Vaikka Mallaa pentu vielä vähän harmittaakin, vaikuttaa se kuitenkin huolehtivan siitä vaihkaisesti nukkumalla lähellä, leikkimällä yhdessä pallon kanssa ja vilkuilemalla välillä pysyykö penska perässä. Loppuun vähän kuvia pihatoiminnasta!















lauantai 2. elokuuta 2014

Bean ekat viikot

Oli tarkoitus kirjoittaa Bean ekasta viikosta jo ajat sitten... jotain kuitenkin tapahtui ja aika hurahti niin, että nyt mennään toista viikkoa. Eihän aikaa sinänsä ole vielä juurikaan kulunut, mutta toisaalta tuntuu, että Bea on ollut meillä jo pitkään.

Vilkkaasta pennusta on helpompi napata videokuvaa kuin hyviä still-kuvia, joten tähän juttuun linkittelen lähinnä tunnelmia videoiden muodossa. Itse kovassa briardikoirakuumeessa googlettelin kaikki mahdolliset briardivideot, joten ehkä näistäkin on jotain iloa joskus jollekin. 

Bea on tullut keskelle kuuminta kesää ja ekan viikon aikana piti pitää huolta siitä, ettei koirat ja omistajat paistu elävältä. Kotona kerrostalokämpän ylimmässä kerroksessa lämpötila alkoi olemaan tuskainen. Suunnattiin muutaman päivänä rannalle ottamaan päikkäreitä ja uimaan. Joka vuosi etsiskelen uusia hyviä, rauhallisia ja levävapaita koiranuittopaikkoja. Pitänee joku kerta kirjoittaa tänne lista kaikista paikoista, niin ehkä ne seuraavana vuonna itse muistaisikin. 


Pennun kanssa arki on aikaisin aamulla heräämistä, ulos tarpeille kuskaamista. Tulee ylimääräistä porrastreeniä kun kiikutan pentua ylös alas aina kun jaksan. Nyt toisella viikolla pakenin koirien kanssa Kuopioon vanhempieni kakkoskotiin nauttimaan kesästä. Täällä saadaan olla pihalla kaiket päivät, pulahtaa järveen kun huvittaa ja pitkittää lomaa vielä hetken, vaikka nämä arkipäivät omasta pussista meneekin. Rahaa ehtii tehdä myöhemminkin.


Bea on ehtinyt jo aloittaa sosiaalistumisen. Ollaan otettu sitä mukaan joka paikkaan ja siitä on kehkeytynyt varsin hyvä autossa matkustaja. Tuttuja koiria ollaan tavattu jo ja Markuksen veljen ja hänen avovaimonsa kiinanharjakoira-Lennistä Bea sai hyvän leikkikaverin. Mallan ja Bean yhteiselo sujuu melko hyvin. Mallaa toisinaan ahdistaa kun pikkuriiviö on kokoajan kimpussa, mutta se on niin kiltti, että lähinnä vaihtaa paikkaa kun kuormitus menee yli. Noin viikon jälkeen Malla leikki Bean kanssa ensikertaa.



Sen jälkeen samanlaista könypaininia ei olekkaan ollut, mutta täällä Kuopiossa ne ovat leikkineet pihalla jahtausleikkiä, jossa Malla juoksee lelu suussa ja Bea pinkoo perässä. Hyvät kaverit niistä vielä tulee ja luulisin Mallankin rohkaistuvan Beaa komentamaan kun se ei enää ihan pikkuvauva ole. Bea hakeutuu paljon Mallan seuraan ja kaipaa sitä, jos Mallaa ei näkyvissä ole. Yksin jättäminen silloin kun ne ovat kahdestaan on helppoa, mutta pitäisi jossain vaiheessa alkaa harjoittelemaan sitäkin, että Bea jää ihan yksin. Malla saattaa myöhemmin toisinaan tulla vanhempieni kanssa tänne Kuopioon, jolloin Bean pitäisi pystyä jäämään kotiin työpäivien ajaksi ihan itsekseenkin. Katsotaan mitä siitä tulee.

Heinäkuussa ei Mallan kanssa paljoa ageiltu kun oli omia kiireitä ja lomailua. Viime viikolla oltiin pitkästä aikaa vähän treenailemassa. Kuumaa oli, sitten iski sade ja sitten taas kuumaa. Malla oli melko lötkönä, mutta tulipahan tehtyä jotain ihan kahdestaan niin saatiin vähän laatuaikaa ilman pentua. Ensi tiistaina mennään taas ja yritetään siitä päästä treenailurytmiin takaisin. Kentän avaimetkin pitäisi minun käydä jossain vaiheessa hakemassa, niin pääsisi omatoimitreenailemana ongelmakohtia. Elokuun lopulla Agry järjestää kolmena viikkona seuran sisäiset epikset, joista ainakin osaan ajattelin mennä Mallan kanssa mölleilemään. Suomen briard ry järjestää syyskuunlopulla agilitypäivän johon osallistutaan Mallan kanssa jos mahdutaan ei-briard parivaljakkona mukaan ja Bean kanssa, jos jotakin pentujen alkeishömppää on. Selvittelen parhaillani myös sitä, josko päästäisiin Bean kanssa HePeKoon mukaan. Pelastuskoiratoiminta on pitkään ollut haaveeni ja Bean kanssa se voisi mahdollisesti toteutua JOS saataisiin treenipaikka. Yrittänyttä ei laiteta, liityn jäseneksi, talkoilen ja toivon parasta!

Bea ja Malla lähimetsässä

Malla kanervissa







tiistai 29. heinäkuuta 2014

Bean matka Suomeen

Nyt se on täällä! Vihdoin ja viimein ja ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen meillä on briardipentu kotona. Ja ihana pentu onkin. Reipas ja ihan uskomattoman rohkea pikkuruinen tirriäinen, joka nappisilmillään tuijottaa totisesti ja nakertaa hampailla aina kun ehtii. 


Viikko sitten sunnuntaina saavuttiin Göteborgiin ja maanantaina hypättiin junaan ja suunnattiin kohti Åsaa ja pentuja. Ehdittiin nautiskella ihanista merimaisemista hetki Åsan rannalla ennen kuin kello löi sovitun ajan verran. Ovella oli vastassa Mariannen lisäksi Geisha, pentujen emo ja yksi Bean sisaruksista, joka möngersi emon perässä uteliaana. Paikalla oli vielä seitsemän pentua, aamulla kaksi pennuista olivat jo lähteneet uusiin koteihin. Jäljelle jääneissä pennuissa riitti meillä enemmän kuin kylliksi pusuteltavaa ja rapsuteltavaa eikä kuvia pentuvisiitiltä tullut napsittua niin paljon kuin olin ajatellut. Tässä muutama kuva sieltä kuitenkin.













Vietettiin pentuja katsomassa puolisentoista tuntia. Alkuun ne olivat helteestä kaikki aika nuupallaan, mutta kun aurinko vihdoin alkoi laskemaan saivat ne heti vähän uutta pontta. Kaikki pennut olivat aika tasaisesti yhtä vilkkaan oloisia. Musta tyttö, jolle Marianne etsii sijoituskotia, oli Mariannen mukaan ehkä vilkkain. Ei Bea kuitenkaan pahasti kakkoseksi sille jäänyt vaan tohotti menemään sisarustensa kanssa kuin pikku Myy. Bea on pennuista pienin, vain noin 3kg,  kun isoin pennuista on reilu 6kg. Täysin terve ja muuten kunnossa se kuitenkin on. Itseäni ei yhtään haittaa vaikka Bea vähän pienemmäksi jäisikin, agilityäkin mieluummin kevyen ja siromman koiran kanssa harrastaa. Ja saattaahan se olla, että Bea myöhemmin kuroo muut kiinni ja muuttuu kunnon mörssäriksi.


Keskiviikkona Marianne matkusti Bean kanssa ensin bussilla ja sitten junalla Göteborgin asemalle. Matka sujui hyvin, Bea oli vain istunut rauhassa penkillä ja seuraillut maailman menoa. Kun Marianne nosti sen asemalla syliini, se nökötti siinä varsin tyytyväisenä. Tehtiin sopimuspaperit loppuun meidän hotellin aulassa ja sitten Marianne jatkoi matkaansa hoitamaan omia asioitaan ja me mentiin Bean kanssa lepuuttelemaan hotellihuoneeseen. Siellä se veteli ensimmäiset nokosensa meidän koirana hotellin sängyllä. 


Bea ja Markus päikkäreillä
Ehdittiin vähän tekemään tuttavuutta Bean kanssa ennen kentälle lähtöä. Ulkona tosin oli niin tuskaisen kuumaa, ettei paljoa ehditty missään nurmella sen kanssa leikkimään. Lähinnä kaikki viilenneltiin oloa hotellin aulassa, kun huone oli pitänyt jo luovuttaa. Matka kentälle bussissa sujui sekin ongelmitta, Bea matkusti sylissä kuin vanha tekijä. Sitten koitti se jännittämäni hetki: check-in ja ylimittainen kantokassi! Mitään ongelmaa ei asiasta kuitenkaan kehkeytynyt. Chekkaaja-täti vain punnitsi Bean kantokassissaan (4kg yhdessä) joka oli paljon alle sallitun 8kg:n rajan. Mittanauhoja ei siis kaiveltu esiin eikä tarvinnut demonstroida että laukku painuu kasaan tai lahjoa tai itkeä ja anella.

Bea odottelee kentällä. Nokoset voi vetää vaikka kahvilassa.
Itse lentomatka sujui sekin niin hyvin, etten ollut uskoa. Bea jaksoi pikkuhetken valittaa, kun se kantokassiin laitettiin ja jouduttiin odottelemaan boardingia. Koneessa se kuitenkin ryhtyi heti taas nukkumaan eikä nousun tai laskun aikana kuulunut ihahdustakaan. Kuvittelin sen jo kuolla kupsahtaneen kantokassiinsa kauhusta tai kuumuudesta, mutta siellä se vaan tyytyväisenä matkusti.

Lennon aikana kopan sai nostaa viereen penkille kun ylimääräistä tilaa oli

Unelias lentomatkaaja
Suomen päässä meitä oli hakemassa Markuksen veli, joten päästiin autokyydillä kotiin. Auto tuntui matkustusvälineistä kaikista jännittävimmältä Bean mielestä, sillä se kapusi olkapäälle asti jännittyneenä, mutta rahoittui matkan aikana. Kun päästiin kotiin vaihdettiin vaan vaatteet ja lähdettiin vielä omalla autolla hakemaan Malla kotiin. Vähän surkutti Bea vielä roudata mukaan sinnekin, mutta pakkohan Malla oli kotiin hakea. Niinpä illan viimeisenä jännitysmomenttina Bea kohtasi vielä Mallan. Siitä on myös video olemassa, mutta en vielä sitä saanut, laittelen sen joskus sitten tänne kun sen saan. Kohtaaminen sujui hyvin, Malla nuuski ensin kiinnostuneena Beaa ja sen jälkeen muuttui aika välinpitämättömäksi. Sitten matkattiin koko kokkaronkka kotiin ja unille. Bealla oli tosi pitkä ja varmasti uuvuttava päivä, mutta ihmeen hyvin se jaksoi koko päivän ja kotiin päästyäkin leikki hetken vielä ennen kuin simahti.

 
Hieman sumea kuva koiralapsista yhdessä
Nyt meillä onkin jo yhteiseloa takana viikko. Tästä tulisi vain aivan maratoonimittainen kirjoitelma, jos kaiken tähän yhteen poustaukseen lykkäisin, joten seuraavassa sitten asiaa Bean ekasta viikosta meillä.