Viikko pennun tuloon!

Tällainen pikku tilliäinen meille nyt sitten on tulossa! Kuvassa meidän tuleva briardi tyttömme, Berger la Motte's La Romana, on noin viisi viikkoa vanha ja yksi pentueen pienimpiä. Pentueesta osa pennuista on vielä toistaseksi pienempiä kuin muut, kuvissa isoin pennuista on melkeinpä puolet suurempi kuin pienin. Yhteensä pentueeseen syntyi yhdeksän pentua, joista kolme tyttöä. Kaksi fawnin väristä ja yksi musta. Molemmat fawnit tytöt muuttavat Suomeen, yksi meille ja yksi Kiuruvedelle. Olin jännittänyt pentujen syntymistä aivan mahdottomasti. Ensin näytti sille, että syntyi vain kaksi tyttöä: yksi musta ja yksi fawn. Olin aivan varma, ettei saadakaan sitä haaveilemaamme fawnia tyttöä ja olin jo lähes luopunut toivosta. Kun sainkin sitten viestin, että meille olisi pikkuinen tyttö Ruotsissa jos vain vielä olemme halukkaita hänet ottamaan, olin ihan pakahtua onnesta. Taisinpa muutaman kyyneleenkin tirauttaa.

Kuvittelen päässäni kauhuskenaariota siitä, että tapaamme kasvattaja Mariannen ja hän ei pidäkään meistä eikä saadakaan pentua mukaamme! Toivottavasti niin ei käy, ainakin olen yrittänyt rehellisesti kertoa millainen koti on luvassa ja keitä me olemme. Ollaan pidetty Facebookin kautta yhteyttä pentujen syntymästä asti ja Marianne on laitellut kuvia ja videoita pennuista. Olisi ollut niin hienoa päästä käymään pentuja katsomassa ennen luovutusta, mutta kun koirat asuvat Göteborgin lähellä pienemmällä paikkakunnalla, niin sinne ei ihan ilmaiseksi lennellä vain koiraa katsomaan. Yhteydenpito Facebookin kautta on ollut hyvä tapa huomata, että kasvattajalle koirat ovat todella tärkeitä ja niistä pidetään hyvää huolta. Videoista näkee, että pennut voivat hyvin ja ovat leikkisiä ja uteliaita, joten luottavaisin mielin ollaan pentua "sokkona" lähdössä hakemaan.

Briardihan on minulle tulossa siitä syystä, että halusin melko aktiivisen koiran, jonka kanssa voisin harrastaa. Haaveissa siintää mahdollisesti eri pk-lajit, agility ja paimennuskin kiehtoo. Katsotaan sitten pennun kasvaessa millaiset harrastelajit muodostuvat meidän "jutuksi". Rodun valinta oli pitkä prosessi. Briardin bongasin jo useampi vuosi sitten tutkaillessani erilaisia koirarotuja. Pyörittelin useampia rotuja mielessäni ja varmasti moniakin meille sopivia koiria olisi, mutta aina vain palasin briardiin, sillä jokin siinä kiehtoi niin kovasti. Loppusuoralla mietin australianpaimenkoiran ja briardin välillä, mutta briardi voitti.

Briardin luonteenkuvaus kuulostaa juuri sille mitä etsin: enemmän oman perheen koira, jolle omat ihmiset ovat tärkeimpiä, innokas työskentelijä, joka osaa rauhoittua kotona, enemmän pehmeä kuin kova koira, todella viisas ja huumorintajua vaativa koira.  Ehkä juuri se, että kuvauksessa sanottiin, ettei briard ole tosikon koira, kolahti. Briardeilla on myös vahtimistaipumusta, jota mielestän saakin olla himpun verran, mutta koira pitää osata kouluttaa, ettei siitä koidu ongelmia. Samoin kunnollinen sosiaalistaminen pentuna on tärkeää, ettei koirasta tule arkaa. Briardin kouluttaminen vaatii varmasti minulta omien koulutustaitojen koetukselle pistämistä, mutta sekin on osa rodun kiehtovutta. Haluan onnistua kouluttamaan hyvin toimivan koirakansalaisbriardin! Aussie, joka rotuarvonnassa hävisi tällä kertaa, tulee meille ehkä sitten myöhemmässä elämänvaiheesssa, ellei käy niin, että briardit vievät sydämen mennessään niin kuin monille briardien omistajille tuntuu käyneen.

Vielä muutama sana siitä, miten päädyin Berger la Motte's:iin... Suomessa briardin kasvatus tuntuu olevan aika hiljaista tällä hetkellä. Aktiivisia kasvattajia on melko vähän ja heidän keskuudessaan toki erilaiset asiat painottuvat. Itse olin sähköpostitse yhteydessä muutamaan kasvattajaan, mutta ne joilta olisin mieluiten pennun ottanut, eivät pentuesuunnitelmiaan toteuttaneet tai sitten eivät olleet lainkaan pentuja suunnitelleet lähivuosille. Käänsin katseeni Ruotsiin ja sieltä lähdin selailemaan kasvattajia. Etsin ensisijaisesti kasvattajia, jotka joko itse harrastaisivat koiriensa kanssa tai heidän kasvateillaan olisi harrastettu. Kasvattaja johon nyt päädyin on kuitenkin itse enemmän näyttelypainotteinen ja siinä otan ehkä riskin. Pentujen emä ja isä ovat kuitenkin terveitä (myös sukutaulussa paljon terveitä lonkkia, joka on mielestäni tärkeää sillä rodussa on paljon huonolonkkaisia) ja luonnetestattuja itseäni miellyttävin tuloksin. Kirjeenvaihto kasvattajan kanssa ja hänen kertomansa koirien vanhemmista saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että tuloillaan olisi hyvä pentue. Uskoisin pentujen olevan tasapainoisia ja soveltuvan myös harrastamiseen. En ehkä tässä tilanteessa tarvitse vielä mitään kisatykkiä, vaan mieluummin moneen sopivan koiran, niin harrasteluun kuin kotikoiran elämääkin viettämään.

Pentua lähdetään hakemaan viikon päästä sunnuntaina. Lennämme Göteborgiin ja käymme ensin maanantaina kasvattajan luona tapaamassa pentuja ja emoa. Sitten keskiviikkona lennämme takaisin pentu mukanamme ja siitä yhteinen tapaleemme sitten alkaa. Jännittää jo kovasti, sillä Mallan pentuajasta on jo kuusi vuotta ja aika on varmasti kullannut muistot. Vaikka jännitääkin niin on tämä jotakin aivan mahtavan ihanaa: monta vuotta haaveiltu ja odotettu briardpentu on vihdoin tulossa! Sisulla ja neuvokuudella varmasti pärjätään!