Kuopiolife koirien kanssa

Onneksi tultiin Kuopioon. On niin kuumaa, että viilentävä ilmanlämpöpumppu on helpotus yöuniin minulle ja koirille. Järvi vieressä ei sekään ole yhtään hassumpi juttu, kun vesi on reilu 25 astetta. Ainut miinus on oma puolikuntoisuus. Kurkku on kipeä ja ääni katoilee päivän aikana ja kähisee ja köhisee. Iloisella, pirteällä äänellä pennun kutsuminen ei tee äänihuulille hyvää.

Tässä mä olen kun kutsuit

Kun itse olen vähän sairastanut ovat vanhempani toimittaneet "isovanhempien" virkaa ja olleet hoitoapuna. Bealla riittää tekemistä pihapiirin tutkimisessa ja pallojen retuuttamisessa.  Aloitettiinpa naksutinkoulutuskin Bean kanssa. Mallan kanssa aikanaan naksua yritettiin, mutta homma tyssäsi siihen, että Mallan mielestä ilmaiseksi herkkujen saaminen ja omituisen naksahduksen kuuleminen samaan aikaan oli liian epäilyttävää. Sen seurauksena Malla ei suostunut pariin viikkoon ottamaan herkkuja kädestä. Bea taas on niin ahne ja reipas tyttö ettei ollut naksahduksista moksiskaan. Olen nyt naksutellut istumsiesta ja luoksetulosta. Naksukoulutus on itsellenikin siis uudempi juttu, vain teoriassa tuttu. Katsotaan siis mitä tästä tulee.

Bea on ihan hirmuisen rohkea. Ristiriitaista miten se toisaalta hakeutuu jalkoihin ja viereen, mutta kuitenkin lähtee pihapiirissä kauas yksin seikkailemaan ja saattaa kiertää aivan toiselle puolelle taloa. Se on myös omaksunut makuuhuoneen rauhoittumispaikaksi, jonne se itse yksi päivä seikkaili toiselta puolen taloa nukkumaan, kun alkoi väsyttää. Vähän hirvitti, koska portaita en sen halua vielä kulkevan.

reporankana

Sisäsiisteys on hyvällä mallilla kun ulos pääsee niin helposti. Bea menee itse ulos tarpeilleen aina kun vaan ehtii. Pariin yöhön se ei ole käynyt sanomalehdillä ollenkaan vaan aamulla kun herätään ennen kuutta, kiikutan sen suoraan sylissä ulos, jonne pisut tulee. Sitten yleensä voidaan hetki ihmetellä ulkona ja mennä vielä jatkamaan vähän unia.

Mallan ja Bean välinen tilanne on aika ennallaan. Bea ei täällä pääse niin paljon Mallaa härkkimään joten sen puolesta Mallalla mukavampi tilanne. Toisaalta taas Malla on hieman apean oloinen siitä, että Bea saa paljon minulta huomiota, vaikka olenkin yrittänyt sitäkin huomioida. Harmikseni huomisen agitreenit a.k.a laatuaika yhdessä Mallan kanssa, jää nyt taas väliin, koska olen kipeänä enkä lähdekään vielä ajamaan takaisin kohti kotia Helsinkiin. Vaikka Mallaa pentu vielä vähän harmittaakin, vaikuttaa se kuitenkin huolehtivan siitä vaihkaisesti nukkumalla lähellä, leikkimällä yhdessä pallon kanssa ja vilkuilemalla välillä pysyykö penska perässä. Loppuun vähän kuvia pihatoiminnasta!