Huh miten syksy onkin nyt tullut rytinällä. Ukkonen paukkuu ja sadetta piisaa. Myrskyssä on oma ihana tunnelmansa ja kun kotona ei ole ketään pauketta kammoksuvaa, niin seinien sisällä voi rauhassa nauttia ryskeestä. Kuten ennustelinkin, on kiire aivan toista luokkaa nyt, kun töitä pukkaa normaalimpaan tapaan. Kesäisin on viittomakielentulkeilla hiljaista aikaa, asiakkaatkin on lomalla, mutta kun työt ja koulut käynnistyy on taas hommaa enempi. Vaikka meidän alalla myllerystä onkin ja töiden saanti ei ihan itsestään selvyys ole... noh se ei nyt koira-asioihin liity, joten eipä siitä sen enempää.
Mallan kanssa osallistuttiin meidän agilityseuran Agility ry:n eli Agryn epiksiin maximöllien luokassa. Just ennen kesää osallistuttiin ekaa kertaa Agryn epiksiin ja silloin voitettiin Mallan kanssa, vaikka 10 virhepistettä tulikin. Koirakoita taisi silloin maximölleissä olla neljä, kun tällä kertaa osallistujia oli muistaakseni seitsemän maxia. Tultiin hienosti toiseksi 0 virheillä! Vaikka vähän tuli säädettyä, kun ratamies seisoskeli niin lähellä putken suuta ja Malla loikkikin häntä moikkaamaan. Itsekin ihan hämmästyin, kun ei ole ollenkaan Mallan tapaista. Toinen söhellys oli kömpelössä valssaamisessa, mutta ei siinä muuta kuin aikaa tuhraantunut. Kontaktit meni hyvin, jee, niitä etukäteen jännitin.
Bea täytti maanantaina 12vk ja tiistaina käytiin hakemassa eka setti rokotuksia. Lääkärikeikka meni hyvin, pentu oli oma reipas itsensä ja neulanpistoakaan taisi tuskin huomata kun napsi herkkuja pöydältä. Tänään keskiviikkona käytiin meidän "mysteeriharrastuksen" toisissa treeneissä. Päästiin siis ihan sattumalta ja jollain ihmeellisellä hyvällä tuurilla treenaamaan HEPeKo:on eli Helsingin etsintä- ja pelastuskoiriin. Minua on jo useamman vuoden kiinnostanut rauniotyöskentely ja haku, niinpä päätin kokeilla kepillä jäätä. Laitoin sähköpostia menemään ja ihme ja kumma meille löytyikin treenipaikka! Olin valmistaunut siihen, että saataisiin odotella vapaata paikkaa ensi vuoteen, mutta niin siinä sitten kävi, että heti päästiin aloittamaan.
 |
| Kuva viime viikolta 11vk iässä, kuvaajana Eeva Vaahtera. |
Ekalla kerralla oltiin sisätiloissa, hylätyssä rakennuksessa treenaamassa. Ensikertalaisena sain vain seurailla menoa, ei tarvinnut maalimieheillä vielä. Bean kanssa aloiteltiin ilmavainun vahvistamista niin, että ensimmäinen maalimies juoksi sen edellä vähän matkaa karkuun ja kun Bea juoksi sen kiinni niin sai namia. Sitten maalimiehet menivät avarassa tilassa muutaman eri pilarin taakse istumaan. Me käveltiin Bean kanssa rauhassa piiloa kohti vähän sivusta. Kun Bea äkkäsi istuvan maalimiehen ja meni luokse, niin namia tuli.
Tokalla kerralla oltiin metsässä. Vettä satoi ja tuulikin pyörteili niin, että muilla ryhmän koirilla oli haastavaa saada hajuja. Bean kanssa jatkettiin samaan tapaan, maalimiehet oli helpoissa paikoissa ja käveltiin hitaasti piiloja kohti hieman sivussa, niin että haju kantautuisi Bealle. Bea tohotteli vapaana iloisin mielin kaikkea mahdollista eikä meinannut äkätä maalimiehiä, ennen kuin mentiin ihan lähelle. Muutaman kerran se sai jotain hajuja, kun selkeästi nenä kävi, muttei vielä tajunnut mitä hajulle tekisi. Vähän ehkä sekin häiritsi, kun meitä oli niin monta ryhmäläistä kulkemassa porukassa, liikaa häiriötuoksuja siis. Kaikki maalimiehet käytiin kuitenkin loppujen lopuksi moikkaamassa ja herkut tuli napsittua. Bea aina alkuun maalimiehet huomatessaan vähän tuhisee ja saattaa jopa haukkua, vaatii maalimieheltä vähän iloista lirkuttelua, niin Bea tajuaa, että ihana ihminenhän siellä lymyilee. Nyt olisi jatkossa tarkoitus, että yritetään heti välttää, ettei puhinaa tarvitse aloittaa, vaan maalimies voi heti iloisesti kutsua Beaa, kun se on selkeästi maalimiehen kuitenkin bongannut. Kivat treenit oli, vaikka nytkin satoi lähes kokoajan. Sateenkaari ehti käväistä hetken sateettomalla taivaalla, ukkonen jyrisi kauempana ja paluumatkalla alkoi sataa kuin saavista kaatamalla. Aika vetinen olo oli. Metsästä pois ajaessa näin jättimuhkun hirven pellolla loikkimassa ja kotiin kun pääsi, sai itsensä kuivaksi ja villasukat jalkaan niin aika tyytyväinen olo kaiken kaikkiaan treeneihin, hirvibongailuihin ja oloon.
Tulikohan tästä looginen teksti? Ajatukset alkaa olemaan jo untenmailla. zZZzZZ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti